vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Luulin jo eilen selvinneeni sairaudestani, vaan ei, tänä aamuna heräsin kukonlaulun aikaan samaan vatsakipuun. Ja se on ollut menoa...

Nyt vähän hellittää, pikku hiljaa pakkaan tavaroita matkaamme varten. Onneksi lomaa on vielä viikko jäljellä, harmittaa tämä sisälläolo. Toivoin niin saavani vierailla ja nähdä tuttuja pääsiäisen aikaan, mutta surkeasti kävi.

Tytär oli lähettänyt serkkunsa mukana  tuliaisia meille, Thaimaasta. Mukavasti piristi.




Kaunis rasia sisälsi tuoksuvan saippuasta tehdyn kukan.



Ahkerat lukijat saivat omat kirjanmerkkinsä. Jari Tervon kirjaa luen paraillaan ja pidän siitä kovasti, kirjailija on tehnyt ison taustatyön kirjoittaessaan kirjaa. Olen Tervon ihailija. Toissapäivänä lopetin Anna-Leena Härkösen Onnentunnin. Siihen oli saatu hyvin tunnelma aikaan, mutta siinä oli Härköselle tyypillistä pinnallisuutta ja kirja jäi jotenkin kesken, itselle jäi tunnelmaksi se, että se ei ollut uskottava vaikka siinä oli paljon hyvääkin.


Kitaristi-isä sai oman näköisen merkin.
Meillä on tapana lukea samoja kirjoja.  Mieheni on hyvä valitsemaan kirjastosta minulle myös sellaisia kirjoja, joita itse ei lue. Olen jostain syystä innokas dekkareitten lukija. Tervon Layla on kuin dekkari ja uskon, että siihen samaan ainakin osittain perustuu Sofi Oksasen Puhdistuksen suosio. Pidän kaikista Oksasen kirjoista, Stalinin lehmistä ehkä enemmän kuin Puhdistuksesta. Baby Jane on myös hyvä kuvaus syömishäiriöstä.


Isälle nahkainen rannekoru.


Illalla tulee telkusta viimeinen osa sarjasta  "Helteinen helmikuu", siinä on kuvattu Thaimaan  nurjaa puolta. Ruotsalainen sarja, huikean hyvät näyttelijät ja mukaansa tempaava tarina.

Jahas, nyt pitää lähteä pakkaamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti