vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Stundarsin joulumarkkinoilla!



Kuva ei ole tarkka eikä muutenkaan mainio, mutta siitä näkee hyvin minkälainen keli tällä hetkellä on, vihreä ruohikko keskellä talvea, plääh.
Stundarsin tunnelmalliset joulumarkkinatkin kärsivät mielestäni kesäisestä kelistä.




Upeita käsitöitä oli tarjolla.





Kyllä on ollut väkertämistä näissäkin.



Erilaisia joulukoristeita keramiiikasta.




Olin tehnyt itselleni selväksi etten osta uutta kynttelikköä tai tuikkualustaa monien monien jo kotona olevien joukkoon enkä silti pystynyt vastustamaan tätä kaunista lasia joka oli koristeltu pitsillä.


Tapasin markkinoilla vanhan opettajani,jonka kanssa juttelin pitkän tovin. Hän harrastaa valokuvausta intohimoisesti ja  halusi välttämättä ottaa myös minusta kuvan, joten tässä sitä ollaan iso pussi kädessä täynnä ihanuuksia, löysin lämpimät polvisukat itselleni ja Pieni paratiisi-putiikista kukkapurkin ja Mailegin tonttunauhan jonka ripustin keittiön ikkunaan. Sulvalle oli avattu myös uusi Cirkas-niminen putiikki, joka myy sisustustavaraa. Ne, joille Säde on tuttu kauppa voin kertoa, että tavara oli samanlaista, samoja tuotemerkkejä.

Onnekseni Sulvan pankkiautomaatti ei toiminut, niin pysyi ostokseni pieninä, heh. Vielähän noita joulumarkkinoita riittää. Seuraavat on itsenäisyyspäivänä  Vaasan entisellä kauppaoppilaitoksella, sieltä olen monta vuotta ostanut keraamisia tonttuja, joka vuosi on tullut uusi malli...
Mihin ihmeeseen tämän tavarapaljouden kanssa joutuu, pitäis alkaa toteuttaa käytännössä tyttärieni hokemaa: "kaikkea voi haluta, kaikkea ei voi saada".



lauantai 26. marraskuuta 2011

Iloista Pikkujouluaikaa!

Kuulin ensimmäisen kerran elämässäni, että aikaisemmin pikkujoulua vietettiin muutama päivä ennen jouluaattoa, kun oli saatu paikat siivottua ja joulujuomat ja ruoat hyvään alkuun. Meillä pikkujoulua on vietetty aina ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina eli tänä vuonna tänään.

Joulutortut otin äsken uunista, kynttilät palaa ja olen lisännyt valoja muutenkin, ettei tarvitse valvoa tulta. Ja tonttuja on ilmestynyt kurkkimaan...

Kävin Kokkolassa koulutuksessa, löysin Zinna-nimisen liikkeen vanhasta kaupunginosasta, sieltä tuli kotiin jotain uutta joulutavaraa, kuinkas muuten. Kannattaa poiketa siellä, ihan vaikka vain tunnelman vuoksi, joka syntyy vanhasta rakennuksesta, kaupunginosasta ja kauniista tavaroista.





Hipsuttelee pikkutonttu,
joulumieltä kuljettaa, 
sytyttelee kynttilöitä,
tuoksuttelee pipareita,
piiloon pistää salaisuuden,
joulutähden ripustaa!





Iloista Pikkujoulua kaikille!


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Joulunavajaiset...kotona

Kun en päässyt kaupungille joulunavajaisiin, tein tapahtuman kotiin! Parvekkeelta näin kyllä ilotulituksen...mutta...




Joka puolelle taloa ilmestyi valoa, kynttilöitä, lyhtyjä, enkeleitä ja tonttuja. Innostuin kotiväen mielestä liikaa....

Lastenjuhlista lastenjuhlaan



Steinerkoulun lastenjuhlat on ylitse muiden, vuosien ajan olen niissä kulkenut lasten kanssa, mikään ei voita "satumaata" , jonka läpi pääsee kulkemaan:) Nykypäivänä kun meno on julman kiireistä ja tietokonemaailmassa elämistä, se tarjoaa aivan erilaisen kokemuksen.
Tällä kertaa olin arkisesti auttamassa kahvilassa, joka on yhdessä Vaasan kauneimmista rakennuksista, otin kuvan ulkoapäin, uskon  myös lukijoitteni pitävän rakennuksesta.




 
Mielestäni talon arvoa ei ole tajuttu, koska siitä ei ole osattu pitää huolta. Sisällä talossa on aivan mahtava portaikko ja luokkahuoneet, mutta myös niissä näkyy kuluneisuus ja välinpitämättömyys.
Steinerkoululaiset ovat siellä vuokralla ja ovat parhaan kykynsä mukaan huolehtineet talovanhuksesta. Luulen kuitenkin, että nauttivat kuluneisuudesta huolimatta ihanista, ilmavista huoneista ja talon hengestä täysillä.


Markkinatorilta löysin pienellä rahalla jotain itselleni, kotiin joulua ja joululahjankin. Kotitekoista, uniikkia.

Lastenjuhlista jatkoin matkaa lastenjuhlaan eli 10-vuotisjuhliin:)



Tyttö olet tähti!


Täyden kympin tyttö:)  Huone täynnä kaikkea niin suloisen tyttömäistä ja vaaleanpunaista ja luistelijakaunotar itse kaunis, ihanan rauhallinen


ja pikkusiskoaan huomioiva.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivä

Sinun tuoksusi minussa monta päivää, monta päivää rakastan itseäni. (Eeva Kilpi)

Onneksi sain sinut lasteni isäksi.


Tottahan lapset muisti mistä isä tykkää: tummasta suklaasta.




Aitoa suomalaista, joka pakastekylmänä, sellaisenaan, pienessä määrin, panee veren hyvin kiertämään ja rentouttaa mukavasti.


Kitaristi-isä meidän perheessä pitää kaulakoruista. Olen tehnyt viikinkiketjun itse hänelle aikaisemmin, Käärmeketju nimeltään. Sen seuraksi hän sai ruskeasävyisen korun jossa on riipus, Verdana-korusarjasta. Poikkeuksellisesti ruskeasävyinen koru eikä musta, joka on mieheni lempiväri. Se erottuu mukavasti muista ja on vaaleaa ihoa vasten kauniimpi.





Anne, joka on korun tehnyt ja suunnitellut, on mieheni työkaveri, päätyönsä ohella hän tekee mahtavia koruja. Huolella tehtyjä  ja suunniteltuja eikä hinnatkaan ole pilvissä. Vinkki joulun alla...


lauantai 5. marraskuuta 2011

Röyh... Röyhk... Röyhkä

Olin saanut liput clubille ja ei ku pyörä alle ja menoksi. Viikko oli kuitenkin vienyt mehut minusta enkä päässyt mukaan meininkiin, niin kuin paikalle tulleet fanit. Valitettavasti.



Mies ja kitara. Kaukon laulutyyli ja musiikkimaailma on omintakeinen.

Kauko Röyhkä on minulle merkittävä henkilö siksi, että 80-luvulla Rattoriklubilla Oulussa, Kauko tuli porukkoineen viereiseen pöytään, siitä sitten sinkkuna bongasin mukavan miehen. Osoittautui kitaristiksi ja arvaa vain, sama mies kulkee edelleen kanssani:)




 Lauralle