vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Lomalla!

Alkoipa mukavasti loma, blogeja lukiessani huomasin voittaneeni arvonnassa pellavalaukun:) Harvoin on minun kohdalleni arvontapalkinto osunut. 12-vuotiaana voitin monta kiloa nakkeja, kun uusi kauppa avasi ovensa ja siellä oli joku veikkaus.No, olen tässä välissä jotain sentään voittanut, työpaikan joulujuhlista on tullut palkintoja, kerran aivan mahtava kukka-asetelmakin, joka oli pääpalkinto. Hmm, turhaan täs moitin tuuriani, onhan niitä palkintoja tullut. Mutta pellavakassi on kyllä paras, kiitos Pia!



Vietän ekaa lomapäivää, en malttanut nukkua pitkään, heräsin muiden lähtiessä kouluun ja töihin. Tytär esittelee lopputyötään tänään koulussa, illalla meille vanhemmille.


Kuvun alta paljastuu tiikerikakku, jonka vien koululle. Kotona leijuu ihana tuoksu.





Tyttärien tekemät koristeet olen ripotellut esille. Kukon on tehnyt keskimmäinen tytär.

Tämä munakori on kuopuksen värkkäämä, sen saman joka jännittyneenä aamulla lähti kouluun esittelemään lopputyötään.

Vanhin tytär näyttää tehneen meille sopivasti kissakoristeen. Ihmettelen, että häntä roikkuu vielä paikallaan, koska pikkukissa Myy on energiaa täynnä, tutkii paikkoja ja kuljettaa tavaroita...

Tästä asetelmasta oli jo tipu lattialla ja tuo musta tipu on erityisen mieleinen, olen jo kahdesti pelastanut sen tuonne vatiin takaisin.






Välillä sentään asettuu lepäämään. Myy on syntynyt 18.8.11, on mielestäni pienikokoinen ikäisekseen, luulin että on nuorempi.
Kyräily kissojen kesken jatkuu, eivät sentään ota kunnolla yhteen, mutta sihinä käy kun ohittavat toisensa. Vanhempi kissa Fiia tuli ensimmäisen kerran Myyn tulon jälkeen alakertaan ja syliini , pitää yläkertaa asemapaikkanaan. Jospa se siitä ystävyydeksi muuttuisi tai ainakin tuttavuudeksi.

Uskomattoman ihana tunne, kun edessä on kahden viikon loma. Talvi on ollut pitkä ja työntäytteinen, olen ansainnut tämän loman. Jospa käsieni ihottuma loman aikana rauhoittuisi, uskon että stressi pitää sitä yllä, harmikseni luulen sen kuitenkin tulleen jäädäkseen. Kiusallinen vaiva.Nimeltään psoriasis.
Stressistä sen verran, että en ole mielestäni työstä stressaantunut vaan jotenkin poden elämäntuskaa, mietin liikaa asioita, lasten ja läheisten, onko tämä nyt keski-ikää vai vanhuutta, en tiedä. Ajatuksiaan ei pääse pakoon, ne on ajateltava loppuun, että rauhoitun ja rentoudun. Niin luulen. Mutta nyt lähden puuhastelemaan kotitöitä, naamakin pitää piirtää kuntoon eikä ulkoilmakaan tekisi huonoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti