vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Iloista Vappua!

Tervetuloa Vappu, työläisten ja kevään juhla!



Ja onhan se myös ylioppilaitten juhla...ja näyttää siltä, että sitä on myös juhlittu





Kuohari on kylmenemässä, aurinko paistaa, puihin on tullut vihdoin silmuja, ystävä kävi tervehtimässä,kaappi täynnä herkkuja, voisko paremmin olla!


Nautitaan keväästä ja VAPUSTA ja vapun  kuplivasta tunnelmasta!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Häähumua, rakkautta, pitsiä-kotiinkin

Koko vapaapäiväni olen seurannut telkusta prinssi Williamin ja Catherinen häitä.
Tätä hetkeä odotettiin kauan ja innolla...minkälainen hääpuku oikein on ja kaunishan se oli, kantajansa näköinen, jopa seksikäs, sekoitus uutta ja vanhaa, ihanaa pitsiä. Ja morsiuskimppu valkoinen, pieni ja siro kuin morsian itse.





Catherine piti pitkään vielä alttarilla isänsä kädestä kiinni, turvaa hakien. Kun käsi irtosi, hapuili Catherine kätensä takaisin isän käteen.



Kunnes käsi otti turvaa omasta aviomiehestä.





Sitä ennen sanottiin "tahdon" ja monta muuta sanaa, lausetta, joiden toivon muistuvan mieleen kun vaikeita hetkiä tulee.



Mutta tämä päivä on ILON päivä sanoi piispakin puheessaan. Ja RAKKAUDEN.



Katen pitsistä sain inspiksen ja päätin muuttaa olohuoneen vaaleaksi ohjelmaa seuratessa ...ja pitsiä etsin kaapeista!
Ja niin pääsiäinen poistui...


Minun värittämäni muna on vasemmalla ja kitaristimieheni tuossa edessä..fender...


Ennen

Jälkeen


Jopa mies huomasi muutoksen ja väitti tykkäävänsä vaaleudesta ja pitsistä. Ja omasta Catherinestaan:)




Tämän pitsiliinan sain lahjaksi joku vuosi sitten. Olen vuosien ajan ostanut liinoja...joku kerää jotain muuta..moottoripyöräillessä niitä pystyy kuljettamaan mukana...


Heippa, näihin tunnelmiin !


keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Iloa ja huolta

Siis, on mahtavaa, että valo ulkona lisääntyy, illat pitenee ja saa jotain aikaseksi kotona töitten jälkeen. Jihuu!




Korituoli saatu valmiiksi!  Kiitän kovasti niitä bloginpitäjiä, joiden sivuilta olen saanut neuvoja maalaamiseen mm Allidaaliaa ja Tirlittania, iso kiitos! Paljon on vielä tekemättä, mutta hyvät neuvot on tarpeen aloittelijalle. Olen kirjoittanut muistiin maalit ja ohjeet. Olisin maalannut lypsyjakkarankin, mutta en saa millään auki purkkia, joka sisältää myrkkyä, jolla saa vanhan maalin kuplimaan tuolista irti ennen hiomista. Pitää vissiin käydä kaupansedän luona kysymässä apua.


Blääh! Johtuu siitä, ettei autot menneet katsastuksesta läpi, työmatkat taittuu nyt polkupyörällä. Ekana aamuna satoi vettä ja tänä aamuna oli mittari pakkasen puolella, näpit jäässä sitten ajelin töihin...matkalla hoksasin, että hanskat on laukunpohjalla,  loppumatka sujui sitten mukavammin.

Iltapäivällä kotiin tullessa oli ilmat suotuisat pyöräilylle, piristäähän se, eikä matkaakaan  ole kuin 6 km suunta.


Suuri huoli minulla on ollut  tytön kisusta, joka sairastaa lääkärin mukaan anoreksiaa.


Tässä se virkeänä vielä seuraa minun valokuvaamista...Mutta tänään se oli vietävä tiputukseen lääkäritädin luo. Koko päivä siinä meni, ennen puolta päivää oli tytär sen sinne vienyt ja illalla pois hakenut. Nyt näyttää voivan paremmin, on rauhallinen eikä kivulias. Pari päivää se vain oksensi, mitään ei pystynyt syömään, vettä ja vitamiiineja annettiin ruiskulla, mutta kun tänä aamuna kaikki tuli vielä ulos, ei voinut enää odotella. Kissan munuaiset eivät kestä pitkään, jos ei neste pysy sisällä.
Nalakisulla on pitkä turkki, näyttää isommalta kuin onkaan. Karvoja menee suolistoon peseytyessä ja ne kait sitten tulehduttaa suoliston. Nala on höyhenenkevyt ja silittäessä tuntuu terävät luut, että kai se diagnoosi sitten on oikea. Nyt kisulle on tarjottava erityisruokavaliota, että tauti ei taas uusiudu.

Tunteet on seilanneet ilosta suruun. Näinhän se elämä menee. Kestettävä on, suru oli kisun ja tyttären pahan mielen takia.Onneksi nyt on kaikki hyvin. Peltilehmäthän saa korjattua...pyöräily tekee mulle hyvää, kunto nousee, toivottavasti hoikistun, vielä kun löydän mp3-soittimeni jostain, niin matka sujuu laulellen, joskus ihan oikeesti!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pyörällä Amsterdamissa







Laitan tänne vielä kuvia Amsterdamin matkastamme. Olen aina tykännyt pyöräilystä ja se oli tälle kaupungille ominaista, ei muuta kuin liikenteen sekaan vain.
Amsterdamissa pyörä on ehdoton kulkuväline, liikenne näyttää aluksi rajulta, mutta hahmottuu selkeämmäksi kun lähtee sinne mukaan. Pyöriä on paljon liikenteessä, kaikki kulkee pyörällä ikään katsomatta.




Muistelen, että pyörän vuokraus maksoi 14 e/ vrk sisältäen takuumaksun siten, että jos pyörä viedään niin omavastuu siitä on 25e.


Eli ne oli parasta lukita normaalin lukon lisäksi ketjulla.




Kaiteet saaneet tehtävän pitää pyörät kiinni.

Osa pyöristä on koristeltu niin, että löytyy helpommin.

Joka paikassa oli pyöriä...tässä kanavassa..



postimerkissä..

 
taidenäyttelyssä.





Liikenteeseen lähdettiin rauhallisen Jordanin alueen kautta.

Omaan pyörääni ostin muiston matkalta.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Puutarhassa



Laitin tähän kuvan risukosta, josta uskokaa tai älkää kasvaa kaunis pioni! Jos vain muistan laitan sitten kuvaa kesällä uudestaan tästä kohteesta, kun se on loistossaan.


Päivä on mennyt puutarhaa kesäkuntoon laittaessa...onneksi se ei ole suuren suuri...tai jostain syystä se tuntuu nyt suurelta...minä en ole perinyt äitini intoa puutarhanhoitoon, teen just välttämättömän ja koen usein huonoa omaatuntoa siitäkin. Tiedän että turhaa, me ei vain kaikki ihmiset olla samoista asioista kiinnostuneita. Me kun ollaan menossa koko kesä, niin miten se onnistuisikaan.



Kannon kupeeseen on tulossa tänäkin vuonna kukkia




olen tyytyväinen, että edes jotain pihaan on tulossa, sitkeitä ovat, onneksi!



Pari aurinkoista päivää  kasvatti näitä kukkia.


Yllättävän paljon sitä on ehtinyt tehdä vapaapäivien aikana. Moottoripyörät on huollettu kesää varten kuntoon (no, tunnustan, en minä mitään sen asian eteen tehnyt), kotia siivottu ja järjestelty tavaroita uuteen uskoon, puutarhaa siis vähän kesäkuntoon, levätty kuitenkin kunnolla, nukuttu pitkään ja vieraitakin kestitty.

Kokot jäi tänä vuonna näkemättä, jotenkin näin valoisa ilma ei houkutellut lähteä niitä katsomaan.  Toinen asia johon  suunnittelin osallistuvani oli ortodoksinen jumalanpalvelus viime yönä, mutta minusta alkoi tuntumaan ettei se ole minun juttu, vielä. Kaikkeen pitää mieltään kypsyttää.

Nyt ruuanlaittoon! Sain pikkuvieraita yökylään, olemme olleet nyt neljättä vuotta tukiperheenä eli se tarkoittaa, että oikeastaan meidän perheessä on 5 tyttöä! Hyvin on mies pärjännyt meidän tyttöjen kanssa:)


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lankalauantai



Eteisessä odotti trullien palkka...mukavasti tänä vuonna kävi virpojia. Kaunis ilma houkutteli kulkemaan, näytti korit ja pannut olevan pullollaan herkkuja. Ja minä sain kaipaamiani pajunkissoja ja itsetehtyjä kortteja.

Tildatrullin tekemästä kortista ei värejä puuttunut eikä sulkia!






Päivääni ilostutti myös pienet pojat! Sain yllärivieraan kotiini ja kuvia 20.4. syntyneestä Oliverista Lontoosta.



Eemi kävi äidin kanssa jutustelemassa, ihanan rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Äidin sylistä on helppo ottaa kontaktia....





Me ollaan oltu hyvin tyttövoittoinen suku, mutta nyt on sukuun syntynyt poikia, Eemin lisäksi Oliver ja ensi kuussa syntyy vielä kolmas poika, keskikesällä on tulossa vielä yksi vauva ja minun toiveeni on, että se pikkuinen olisi tyttö. Siksi, että olen ostanut suloisia vaatteita tyttövauvalle, olin niin varma ettei sukuun synny poikia, että varustauduin pinkeillä ja vaaleanpunaisilla vaatteilla..













Sieltä alkaa pikku-Ollien matka maailmalle äidin sylistä myös.

Mutta vanhemmaksitulo on myös suuri mullistus elämässä. Siihen ei kykene valmistautumaan niin, ettei yllätyksi tule tai ainakin muistan, että itselle kävi niin. Hämmennyin valtavasti siitä, miten vastuu tuntui suurelta, ensin vauvasta ja sitten itsestä. Se, että piti huolehtia myös itsestä tuntui kummalta, mutta kun katsoi kuinka avuton vauva oli, ymmärsi oman hyvinvoinnin merkityksen. Tämä siitäkin huolimatta että meitä oli kaksi vanhempaa, voin vain kuvitella miltä tuntuu yksinhuoltajasta.



Onneksi näitten poikien vanhemmilla on asiat kunnossa, lähellä ihmisiä jotka tarpeen tullen auttavat, jos apua tai aikaa kahdenkeskisyydelle tarvitsevat.

Ihanaa olla täti!!  Minun kummipoikani sanoi pienenä, että minun lempisanani on "ihanaa", heh, taitaa olla totta vieläkin.

Kahden seuraan on liittynyt kolmas.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantain tunnelmia

Aamusta nukuin pitkään niin kuin olin suunnitellutkin, sitten ollaan yhdessä miehen kanssa  siivottu ja laitettu pääsiäistä esille.


 
Keltaisten tipujen joukosta kurkkii yksi tumma.



Näin mahtavalla kelillä oli pakko käydä myös ulkona, kävin katsomassa mikä tilanne on puutarhassamme.



Jotain väriä sieltä jo löytyi. Työkaverilta olen saanut sinivuokon, joka alkaa kukinnan vaikka maassa on lunta, ehdin jo säikähtää että tänä vuonna se ei enää jaksa, mutta näkyyhän se aloittavan sinnikkäästi kasvun!


Tänä keväänä olen ollut tosi väsynyt, tuntuu ettei nukkuminenkaan auta, väsy vain pitää kiinni. Sain sitten idean , jonka samantien toteutin...ajattelin että jos laitan sisälle oikein paljon väriä, niin se saattaisi auttaa. Eikös niitä ole väriterapeutteja , jotka asian puolesta puhuvat...




Muistin saaneeni tyttäreltä värikkäät tyynynpäälliset. Ikkunoista poistin valkoiset verhot ja laitin tilalle iloista keltaista, antaisiko keltainen ja punainen lisää energiaa



 pöydältä otin pois beigen liinan ja värikästä tilalle!

Kananmunat on puhallettu tyhjäksi, odottavat myös väriä.
Jospa minulle kävisi samalla tavalla kuin sinivuokolle, että pikku hiljaa virkistyisin ja saisin voimia:)
Ja kun peiliin katson , niin naama näyttää kaipaavan myös väriä, onneksi sen saa purkeista:)