vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Quriosa, pikkuinen pihapuoti

Käyppä kurillas Quriosassa:) Eiks kiva slogan?

 Löysin tämän pikku pihakaupan jonkun blogin kautta. Harmi vain, että hukkasin sen blogin, olin niin alussa täs hommassa, että kaikki oli mahdollista...Mutta kaupan nimi jäi jostain syystä mieleen, blogissa oli kauniita kuvia ulkoa ja sisältä. Itse otin ulkoapäin muutaman kuvan.



Portti on kutsuvasti auki pihapiiriin. Jo se on tutustumisen arvoinen. Kaunis, viihtyisä pihapiiri.  Pihalla on vanhoja tavaroita myynnissä, tuoleja, kippoja, astioita, saaveja, matkalaukkuja, kehyksiä sun muuta.








Tämän reen päältä löysin itselleni synttärilahjan.








Itse kaupparakennuksessa on uutta tavaraa suurin osa, sisustustavaraa, maalaisromanttista. Jonkin verran vanhaa pitsiä, pyyheliinoja ja lakanoita.





Kiva idea löytyi pihalta, vanhoista laseista rakennettu huvimaja.






Myymälä on auki tiistaisin klo 15-19 ja lauantaisin 11-15.

Suosittelen lämpimästi. Myös nettisivut löytyy.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Leppoisa juhannus

Pioni keväällä.



Sama pioni juhannuksen aikaan. Nuppuja on jo.













Juhannus tuntui mukavan pitkältä, kun vietettiin se vain suurelta osin kotona leppoisasti oleillen, syötiin hyvin, saunottiin, juteltiin ja suunniteltiin tulevaa lomaa. Käväistiin pienellä maakuntakierroksella moottoripyörillä, Jurvan botniaring tuli tutuksi, en ole ennen käynyt siellä, pojat ajoi lujaa, huh.








Tämä kun vielä joskus löytyis tallistamme.




 Yksi ilta ja yö meni tuttujen mökillä seurustellen, yöllä oli tälläinen maisema. Tyyntä, rentouttavaa.















Kotona kevensin juhannussiivojen yhteydessä olohuoneen ilmettä, vein tämän tumman kirjakaapin huoneeseen joka oli jäänyt tyttären lähdettyä tyhjäksi. Löysin kivat isot kirjaimet seinälle, minun ja mieheni etukirjaimet, hauskat kun ovat noin isot. Pidän ne nyt tuossa hyllyn päällä hetken, huoneen järjestys kun ei ole vielä valmis.



Vaaleaa ja keveän näköistä, kun tumma lipasto poistui. Tykkään siitä, että kesällä on vaaleaa, tummat sävyt palaa sitten syksyllä kotiin.
Kynttilälyhty paloi juhannuksen aikaan sisällä, sen verran hämärää oli aattoiltana, kuvaan se ei näköjään päässyt mukaan.

Makuuhuoneen ilme muuttui uudella matolla.






Ja juhannut päättyi maalaukseen, päätin maalata puupenkin vaaleaksi, samalla pikkuinen lypsyjakkarakin vaihtoi väriä.




Joudun vielä maalaamaan ainakin kerroksen lisää, en saanut kunnolla entistä punaista väriä hiottua pois, nyt se kuultaa liikaa läpi.

Ihanaa, enää 5 aamua loman alkuun! Lomasuunnitelmat ovat vielä ihan auki....vaikka kovasti yritettiin miettiä mihin suunnataan.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Juhannuksen taika aikaa!

Näyttää siltä, että näin:                  Sade taukoaa katolla,
                                                    mutta mitä te oikein puhutte,
                                                    että älä kuule luulekaan että se lopetti,
                                                    että ehei!
                                                    se vain istui piipun viereen
                                                    kenkiänsä sitomaan.

        



Päiviähän on monta, jospa näinkin:             Puut sirisevät.
                                                                 Istun tässä ja kuuntelen,
                                                                 mitä maisema puhuu
                                                                 puuta, heinää.



Lainasin lempirunoilijaani Risto Rasaa..

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Löytö tylsänä sadepäivänä

Löytö tylsänä sadepäivänä piristi mukavasti mieltä. Olen jo hetken etsinyt vanhaa tuolia kirjoituspöytäni viereen, kirpparilta löysin jo yhden, mutta se ei tuntunut ihan "omalta", mutta tämä tuntui heti. Näin sen tuolikasan alla pilkistämässä, siinä en kauaa aikaillut (yleensä jahkaan liiaksi), kun päätin sen korjata hyvään talteen!






Minun silmääni se on kuin tehty tuohon pöydän viereen, kangaskin on just sopivan sävyinen.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Super Rally 2011 Klaipeda, Liettua 9-13.6.

Helsingin länsisatamassa oli muutama muukin lähdössä moottoripyörällä matkaan.


Etukäteen jännitti miten selviän Tallinnan kaupungin läpi moottoritielle, joka johtaa Pärnuun. Hyvin se meni!



 Helsinkiin matkasin yli 400 km yksin, onneksi sain seuraa loppumatkaksi, yksin kulkeminen on tosi tylsää.



Viron puolella, vielä Tallinnassa ollessa oli käydä heikosti, pysähdyttiin tankkaamaan ja siinä huomattiin, että Tallinnan mukkuraiset kadut oli tehnyt tehtävänsä: öljytankin korkki oli lentänyt pois! Matka olisi voinut jäädä lyhyeen, mutta saatiin huoltoasemalta korkki joka vielä teipattiin kiinni kunnolla =  tankin kylki oikein tuunattu ja kamalan näköinen, mutta matka jatkui!!


Huoltoasemat tuli tutuiksi, koska pyörässäni on pieni tankki.
Viron puolella tiet oli hyvässä kunnossa, Pärnuun saakka oli  tosi hyvä, suora tie. Pärnun kaupungin kohdalla oli tietyö, joka oli mutkainen ja hidas ajettava, mutta sitten taas Latvian rajalle saakka tie oli hyvä ajettava.  Lähellä Latvian rajaa oli syviä uria rekkaliikenteestä, mutta onneksi ei satanut, uraan joutuminen vesikelillä saattaa olla tosi petollista, koska urasta on vaikea päästä pois.
Pärnun jälkeen me pysähdyttiin pieneen moderninnäköiseen kahvilaan, jossa myytiin pizzaa. Iloinen yllätys pizza olikin, todella maukas.











Niin kuin kuvasta näkyy, aurinko porotti, kuuma oli. Ajaessa kuumuus kummasti syö naista, viileämmällä ilmalla jaksaa paremmin ajaa.
Matkan ainoa erimielisyys tuli Riikan ohitustielle tullessamme, tie näytti ja oli tosi huonokuntoinen ja päätimme (=mieheni päätti) lähteä toista tietä eteenpäin ja niin tulimme suoraan Riikan keskustaan! Minä kun olin pelännyt selviytymistä Tallinnan läpi...Ei muuta kuin kylmäpäisesti liikenteen sekaan etsimään ulospääsytietä kaupungista ja vielä oikeaa sellaista. Kartalta olin katsonut, että sieltä johtaa 12 eri tietä ulos.
En ikinä unohda ihmisten ilmeitä, kun he näki meidät!  Silmät ihmetyksestä pyöreinä ihmiset katseli meitä.
Mutta harvinaisuudesta oli hyötyäkin, koska kohteliaasti porukka antoi tietä, kun jouduin kiilaamaan yllättäen eri kaistalle...
Siinä kohtaa kyllä meinas pala nousta kurkkuun, kun katu lähti jyrkästi ylöspäin ja tien pinta muuttui mukulakivikaduksi...ylöspäin meno sujui mallikkaasti, mutta kun tie lähtikin jyrkästi alaspäin toivoin, että en vahingossakaan paina jarrua..

Yhden oudon asian siinä ajaessa kaduilla huomasin, katuviemäreistä puuttui kansia sieltä täältä eli oli vain pelkkä pyöreä reikä...

Kaikille tiedoksi, että Riika on kaunis kaupunki! Ja näytti siellä olevan kaikki huippumuotiliikkeetkin...


Ensimmäinen yö me vietettiin Jelgava-nimisessä kaupungissa ja tässä hotellissa. Hyvätasoinen hotelli, ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen. Parastahan tietysti oli hikisen päivän jälkeen päästä suihkuun!

Kuvassa olen jo aamulla jatkamassa matkaa, ilmat suosi edelleen.



Edellisenä iltana ehdittiin tutustua lähipubiin ja

Martiniin.



Oli siellä muitakin samalla matkalla, sillä erotuksella että huoltoautot oli mukana. Sinisen auton etupenkillä on jääkaappi.Kadehdittavaa. Eli matkan voi tehdä eri tavoin. Reittisuunnittelu meneillään.

Latvian puolella tiet olivat paljon huonommassa kunnossa kuin Virossa ja Liettuassa, joka oli määränpäämme. EU-rahat jotka Latvia oli saanut teittenkunnostukseen oli kuulemma käytetty Riikan kaupungin ehostamiseen.
Tiet oli välillä paikattu metrin pätkin...ja sehän tiesi mun pyörällä ajaessa mukavaa täryyttämistä. Kädet oli lujilla, kun vaistomaisesti pidin kiinni sarvista tiukasti puristaen.


Ruokapaikka Liettuan puolella.

Useaan otteeseen matkan aikana ajattelin, että olispa silmissäni videokamera, että saisin tallennettua näkymän. Maisemat oli mahtavia, välillä iso lauma upeita hevosia, kauniita kukkia ja Liettuan puolella tienvarrella kulki tyttöjä kukkamekot päällä!( Varmaan tästä syystä Pärnusta tarttui matkaani kukkamekko juhannusjuhlia varten!)Liftareitakin näkyi ihan niin kuin ennen vanhaan Suomessa.






Tapahtumapaikalle saapuessa, portilla sisään mennessä annettin mukaan pussi, joka sisälsi nämä tuotteet, näiden lisäksi myös muovipussin joka oli roskia varten. Alueelta lähtiessämme ainakin meidän leiri jäi siistiksi:)


Ranneke pyörään ja


omistajan ranteeseen...




numerot pitää täsmätä poislähtiessä = oikea pyörä oikella omistajalla!













2 yötä meni telttamajoituksessa. Suihku oli lähellä, mutta siellä oli vain yksi putki joka tarkoitti kylmää vettä!




Aamupalalla jaettiin paperipussit, jotka sisälsi sämpylän, voin, sulatejuuston ja makkaransiivuja. Ei salaattia, pelättiinkö tauteja, en tiedä. Lisäksi 1 kuppi kahvia. Sillä pääsi vauhtiin, paikka oli täynnä kojuja, joissa myytiin jos jonkinlaista ruokaa, ei päässyt laihtumaan, ei.



Leiritunnelmaa ensimmäisenä päivänä, kun vielä aurinko paistoi vanhalle lentokentälle, johon tapahtuma oli järjestetty, missään ei ollut varjopaikkaa.







Vana tallinna maistuu muillekin.










Auringon jälkeen päivä muuttui harmaaksi, siis harmaaksi. Ei satanut, mutta vilpoisalta tuntui, varsinkin niillä joilla iho oli helteessä palanut.

Eikös olekin kiva "paita"?




Tärkeintä oli kuitenkin seurustelu. Ja ohjelma riitti, hyviä paikallisia bändejä, jotka esiintyivät omalla kielellään, akrobatiaa sekä mahtava ilotulitus avajaisissa illan pimetessä.












Silmäniloa naisille.





Toiset rentoutui saunassa....




..ja toiset teltassa..










Ilmojen viiletessä toiset tarkeni pestä pyörää näissä hepenissä, kun taas



joku tarvi villahousut...



Päätettiin lähteä taksilla  Klaipedan kaupunkia katsomaan. Matkan hinnan hinkkaaminen kukkarolle sopivaksi vei tovin, mutta sopuun päästiin. Meille hinta oli 10 e suunta, kun joku oli joutunut pulittamaan 30 e suunta.

Pitkäsäärisiä, kauniita naisia kaupunki täynnä.
















Klaipedan torilta löytyi meripihkakoruja tuliaisiksi.


Screenillä.

Tapahtumapaita oli pakko saada...




Matka kotia kohti sujui jouhevammin kuin menomatka, mikä kumma siinä on, että kotiinpalu on aina helpompaa? Vaikka matkalla satoi välillä rajusti vettä, niin että oli pakko pysähtyä kun ei eteensä nähnyt, rakeita ryöpsähti niskaan..kuin riisiä  häissämme aikanaan, silti matka tuntui sujuvammin menomatkaa paremmin.

Ja paluumatkalla löytyi myös Riikan ohitustie, joka suurelta osin oli ok, mutta sitten muutama kilometri aivan kamalasti jyrsitty kohta, juuri se mihin menomatkalla ei lähdetty. Kieli kirjaimellisesti keskellä suuta, pienellä vauhdilla, kroppa jännittyneenä ajoin sen läpi, peläten koko ajan kaatuvani. Joku matkalainen ajoi viereeni ja kyseli, että onko kaikki ok??Heh, heh. Kuulin jonkun siinä kaatuneen, kun pääsin kotiin..että ei turha pelko.







Pärnussa yövyttiin. Syötiin hyvin ja tehtiin kierros yöllä keskustan kuppiloissa.





Tätä ravintolaa suosittelen lämpimästi.



Lähtöpäivänä ruoka paikallisessa ravintolassa (Georg) maksoi yhteensä 7e, sisältäen seljankakeitot smetanalla, tummaa leipää, mehut, kahvit ja mansikkaleivoksen.







Tallinna, lauttaa odotellaan.








Bye, bye Viro ja Tallinna! Paluu kotimaahan ja arkeen alkaa.