vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kiipeilypuu



Myy oli saanut oman kiipeilypuun. Innoissaan kisu tutustui siihen ja pääsi kiipeämään ylös asti. Pienestä putkesta sitä ei meinaa edes huomata.




Sävy sävyyn. Onnistunut sisustus...


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Aurinkoista sunnuntaita:)

Vihdoinkin aurinko paistaa monen monen sateisen päivän jälkeen! Ja olen saanut heti tehtyä askareita, jotka ovat painaneet taka-alalla. Auringolla on iso vaikutus tarmokkuuteeni.


Kirkkaasta valosta huolimatta poltan kesän kynttilävärit pois. Syksyn värit odottavat vuoroaan. Tämä lyhty on siitä kiva, että sen saa myös asennettua seinälle.




Suloista sunnuntaita kaikille!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kiitos!


 Enna!  


Lämmin kiitos Ennalle Tunnustuksesta!

Tunnustuksen saajan tulee:
1. kiitää tunnustuksen antajaa
2.antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta 
4. kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Haluan antaa tämän tunnustuksen seuraaville:


Ja sitten ne 8 satunnaista asiaa itsestä: 


Olen intohimoinen lukija, keskityn lukemiseen niin, että kaikki muu ympärillä häipyy.

En muista ihmisten nimiä...kasvomuisti on huomattavasti parempi.
Minulla on voimakas hoivavietti, se kohdistuu ihmisiin ja eläimiin.

Eläydyn voimakkaasti musiikkiin ja teatterikappaleisiin (pelkään joskus keksiväni omat repliikit ja sanovani ne ääneen).

Pidän sisätiloista enemmän kuin ulkonaliikkumisesta.

Nautin valokuvista, varsinkin muoto- ja perhekuvista.

Vaatteet ovat intohimoni, jo alle 1-vuotiaana olen viihtynyt niiden parissa hypistellen kankaita.

Haaveni on tehdä matka maailman ympäri. 




 

torstai 22. syyskuuta 2011

Uusi taulu

Kun pitäisi ahkeroida  (kirjoja pitäisi lukea opiskelun vuoksi) niin kummasti sitä puuhaa vallan muuta...niinpä tein taulun seinälle...









Vanha kesällä ostamani ikkunanpoka käännettynä kyljelleen. 





 

Sai valot ympärilleen.


sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Uusi perheenjäsen ja muuta mukavaa

Sain viikonlopuksi vieraita Kaarinasta, mukanaan he toivat tyttärelleni tämän näköisen karvapallon:



Nimekseen se on saanut Myyn. Luonne vaikuttaa vilkkaalta, valokuvaa oli vaikea saada, hetken se tässä mietti mitä tekisi edessä olevalle hiirelle, niin sain napattua kuvan.



Häntä on jäänyt vähän vajaaksi, ikään kuin se olisi  katkaistu  päästä.


Hauskat kasvot, väri on loppunut kesken. Myös etutassusta.





Lauantai-iltana kävimme teatterissa katsomassa musikaalia: Maailma seis! En ole hetkeen nähnyt niin hyvää esitystä, jos vain Vaasassapäin kuljette älkää jättäkö esitystä väliin! Esityksessä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tanssia ja laulua, ei jättänyt kylmäksi. Kekseliäästi tehty roolitus, näyttämöllä ei ole kuin 6 näyttelijää, mutta tuntuu että heitä on paljon enemmän. Esitys on varmaan rankka näyttelijöille, koska he ovat lähes koko näytelmän ajan näyttämöllä.
Tarina kertoo pikkumiehestä, joka haluaa aina vain enemmän ja enemmän ja joka  liian myöhään huomaa tehneensä vääriä valintoja.




  Viikonloppu meni nopeasti, liian pian tuli eron hetki.

Näille markkinoille olisi ollut kiva mennä yhdessä, mutta aika loppui kesken.




Päivä oli upea markkinoille.

Markkkinapaikan vieressä oli monta idyllistä mummonmökkiä. Jostain kumman syystä ollaan alettu haaveilemaan tälläisestä. Mietittiin, että ollaanko sitä tulossa vanhoiksi, kun haluttaisiin välillä vetäytyä maaseudun rauhaan ja omiin oloihin.



Markkinoilta ostin jo talvea ajatellen paksut vanttuut, oli niin itseni näköiset. Ja ihanan paksut. Pari edellistä iltaa on jo ollut kylmää, tuntuu kuin olisi ollut jo pakkasta. Eli parempi varautua jo:)
Portilta lähtiessä ostin pari savustettua ahventa, nami nami. Kyllä olisi kelvannut vieraillenikin.

Kirpparilta ostamani mekko lähti Paimiota kohti ja keskusteltuamme ystäväni kanssa huomasin hauskan sattuman. Täällä blogeissa kehutaan kivaa kauppaa nimeltään Adalmiinan helmi ja kuinka ollakaan se sijaitsee Paimiossa ja on mekon saajan tuttavan kauppa. Ja minä olen monesti miettinyt, että missähän se on eli arvatkaa mihin minä seuraavalla kertaa Kaarinaan mennessä suuntaan?


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kuopus 18 vuotta!

                                            Onnea rakas kuopukseni, toivomasi täysi-ikäisyys on koittanut!
                                            Opetuslupa on saapunut, jännittävät hetket auton ratin takana alkaa isän
                                            opetuksella.
Just ja just muistan minkälaista se oli, kun täytin 18 vuotta...Mutta sinua katsoessa näen, että se on merkittävä asia. Aikuisuus jännittää ja mietityttää...

Synttäreillä tarjosin sacherkakkua, kropsua vaahterasiirapilla, pikkuhyvää ja shampanjaa, ei perinteistä täytekakkua. Kelpasi:)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kirpparilöytöjä ja sadepäivän ajatuksia



Tämä kyltti tarttui mukaani kirpparilta ,on niin retro ja  meillähän  porisee jatkuvasti kahvipannu. Mikäs se on ihanampaa kuin kuppi kuumaa kahvia ja mukavaa juttuseuraa sen lisäksi.
Yksi unelmistani on työskentely kesäkahvilassa. En tiedä olisko se sitten niin mukavaa, kun kuvittelen, mutta haaveissa se on sitä. Ja vähän romanttista.





Gevaliapurkin sain ystävältä Med kärlek vieraillessani heillä Tukholmassa.


Sitten löysin tämän Ewa i Wallan liivihameen tuttavalleni. Minulla on itsellä samanlainen ja sitä on yritetty päältä ostaa...Niinpä kännykkä kuumana on viestitelty..nyt mekko on pesty puhtaaksi ja se odottaa pääsyä Paimioon.


  
Syksy on auttamattomasti tullut, syksyn värit on luontoon puhkeamassa.  Jopa meidän puutarhassa on kaunis   kohta. Syksyyn liittyen alkaa myös harrastukset. Sain aamulla puhelun just ennen työhön lähtöä, minua kysyttiin kulttuurilautakunnan jäseneksi (eihän se tosin varsinainen harrastus ole), siinä hätäpäissäni menin lupautumaan ja sitten vasta aloin miettiä sopiiko se mulle tai minä sinne....No, sitten muistin mitä olen tänne blogiini paljastanut ja aika paljon täällä on kultturirientoja, joten ei muuta kuin mukaan vaan.



   





sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Reikäreunafestivaalit Orivedellä







Reikäreunafestivaalit (lyhytelokuvafestarit) Orivedellä oli uusi tapahtuma minulle ja mieluinen sellainen, jota suosittelen kaikille filmien ystäville. Tapahtuma oli mukavasti järjestetty, asialle omistautuneita nuoria talkootöissä, tunnelma oli rauhallinen ja leppoisa.



Saavuin illalla paikalle, mukavasti valot ohjasi oikeaan paikkaan.




Lauantaina sateli päivällä pikkuisen, mutta se ei liikoja haitannut.





Yleisöllä oli mahdollisuus myös ulkona katsoa filmejä kylpytynnyreistä käsin! Filmit heijastettiin talon seinässä olevalle kankaalle.



Talon alakerrassa oli taidenäyttely. Tässä Kari Tykkyläisen Turhautumat (ei sallittu lapsille).



Iltaisin oli live-esiintymisiä jameissa, tämä oli hauska, eroottinen esitys, jossa nuoret miehet myös soittivat, hyvin.





Ulkona oli myös pieni myyntipiste, jossa kädentaitajat myivät tuotteitaan, laitan toisella kertaa näytille sen, mitä itselleni ostin ja tekijän yhteystiedot, koska luulen että jotakuta saattaisi kiinostaa..
















Kerhon presidentti, tässä laulajana oleva Tykkyläinen oli itse väsännyt soittimet porukoille.







ONNEA 20v kerholle!













Juhlan kunniaksi oli tälläydyttävä välillä, pikkasen meinas tulla kiire....taustalla näkyy elokuvakilpailun tuomarit..tunnetuin varmaan oli Matti Ijäs (ellei jollekin ole tutumpi Tykylevits you tube- videoistaan)...eihän sitä pysty kääntymään ennen kuin naama on piirretty, ha-haa.


Olisko tämän kesän riennot tässä, pitäis varmaan rauhoittua ottamaan talvea vastaan...


maanantai 5. syyskuuta 2011

Bergö eilen

Hih, on pakko laittaa kuvia tänne eiliseltä moottoripyöräreissultamme Bergön idylliseen kylään. Joku kertoi käyneensä siellä ja kehui paikkaa, sievä, pieni kylä.



Bergö sijaitsee saarella ja sinne kuljetaan pieni matka lossilla.
Kuvista varmaan välittyy lämmin, aurinkoinen sää. Tunne oli  ihan kuin olis ulkomailla käynyt!











Mutta ihan tämän takia lähdin aiheesta kirjoittamaan:


Pellolla lampaat nauttivat päivästä. Pysäytin pyöräni ja lähdin pellon reunalle kuvaamaan. Ja kuinkas kävikään.




Tämä pieni kaunokainen kirmasi kaukaa kovalla vauhdilla luokseni, päkättäen koko matkan,  kaatui välillä vesiojaan matkan varrella, ilmeisesti mustat nahkavaatteeni antoivat signaalin: ÄITI!
Huh, kyllä meillä oli hauskaa mieheni kanssa, varmaan pettymys oli suuri kun pääsi lähelleni ja huomasi erehdyksensä.

Musta lammas löysi toisen musta lampaan. Ehkä se menikin niin, sehän helpottaa kummasti kun huomaa ettei ole ainut poikkeava.



Markkinat 17.9.







Joutsenpari pysyy eliniän yhdessä, ikuisen rakkauden symboli.
Ja tähän mieheni arkisesti tarinoi, että se on totta, mutta jos toinen myöhästyy pari tuntia, toinen etsii uuden parin. Pätisköhän tämä ihmisiinkin, eikös me naiset olla usein myöhässä...ja avioerotilastot aika ikäviä...