vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

maanantai 30. tammikuuta 2012

Lenkillä

Joulunaika on tehnyt vartalolle ikävästi liikaa muotoja. On tunne, että jotain tarttis tehdä ja päätin, että alan lenkkeilemään. Vein pikkuneidin synttäreille ja lähdin itse siksi aikaa kävelemään.







Autolle löytyi  mukavasti rannasta parkkipaikka. Huomaa jeesusteippi, tytär ajeli kaarteesta kaiteeseen ja nyt autovanhus on teipattuna, sen turvin valo toimii ja puskuri on pysynyt paikallaan. Ei tuo taida enää mennä katsastuksesta läpi....


Lenkkeilin kaupungille asti, matkalla hoksasin äänestyspaikan ja kävin ennakkoon äänestämässä, kun ei enää tarvitse miettiä ketä äänestää. Kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan lähinnä ehdokkaitten omalaatuisista perhesuhteista...








Reitti meni rannan tuntumassa. Kuvat ovat eiliseltä päivältä, asteita oli -15 niin kuin tänäänkin kun tein lenkin kiertäen tätä meidän pikkukylää ympäri.
Tähän lenkkeilyyn on varmaan lisättävä käyntejä uimahallissa...Miten sitä on niin vähän energiaa...lenkillä ollessani muistelin aikaa kun lapset oli pieniä, oltiin paljon ulkona ja touhuttiin kaikenlaista, ei ollut paino-ongelmia ja energiaa riitti. Olen ollut sillä tavalla onnekas, että sain olla monta vuotta lasten kanssa kotona, silloin oli aikaa miettiä mitä syödään, suunnitella ateriat paremmin. Muistelen kolesteroliarvojeni olleen 3 luokkaa kun ne nyt ovat kaksinkertaiset.Työpäivän jälkeen nälkäisenä syön liikaa välipaloja...

En suostu uskomaan, että energian vähyys johtuu iästä vaan se johtuu tästä PIMEYDESTÄ!

Aurinko, tule, lämmitä ja valaise!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Pakkaspäivä

Aurinkoisena pakkaspäivänä Fiia-kisun on ollut vaikea päättää lähtisikö ulos vai pysyttelisikö sisällä. Olen itse sairaslomalla ja seurannut sen touhuja. Muutaman kerran olen avannut oven, koska on ollut lähtevinään ulos, vaan ei, Fiia nuuskutteli kylmää ilmaa ja karkasi nopeasti sisälle.



Kunnes sitten pakon sanelemana uskaltautui ulos.


Hrrr, selkä kaarella...



Pakko on asiansa tehdä....

 

Ja kun vilpoiseen tottui niin päätti sitten lähteä kierrokselle.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Äänestyspäivä 22.1.2012

Olin jälleen vaalityössä lähes koko päivän. Uutuutena meidän alueella oli sähköinen äänestys, joka tarkoitti sitä, että ajokorttia tai henkilökorttia  näyttämällä  tietokoneelta sain poimittua äänestäjän oikeat tiedot ja äänioikeuden. Näin äänestys sujui nopeammin eikä jonoja syntynyt juuri ollenkaan. 




 Sen jälkeen äänestäjä sai äänestyslipukkeen ja sai mennä äänestyskoppiin merkkaamaan mieleisensä numeron.
Päivän päätyttyä lippu laskettiin salosta pois ja

äänestyskupongit laskettiin tarkasti, minkä jälkeen ne laitettiin pakettiin oikeaan järjestykseen. Paketti sinetöitiin ja toimitettiin vaalilautakunnalle tarkastettavaksi.


Tässä vaiheessa me kaikki tiedetään tulokset. Se ei meidän alueella olisi ollut ihan sama kuin valtakunnallisesti. Tulos on mielestäni mielenkiintoinen, psykologisesti ymmärrettävä jos vertaa eduskuntavaaleihin, ihan kuin vastaisku sille. Avarakatseisuus, erilaisuuden hyväksyntä nosti päätään.
Itse toivon, että se ei vain nostanut päätään vaan jäi ajatteluun, sehän nähdään toisella kierroksella.


maanantai 16. tammikuuta 2012

Talo myytävänä?

Naapuri totesi toissapäivänä, että nyt se sitten alkaa..Mieheni teki pihassa lumitöitä ja ihmetteli kysymystä. Sai vastauksen: asuntokauppias oli soittanut naapurille ja kertonut kuulleensa, että meidän talo on myynnissä! Ollaan mietitty miehen kanssa, että onko tämä joku uusi myyntitaktiikka..Ihmiset alkaa kysellä ja käydä, ja jos vaikka sitten innostuisi myymään talonsa pois. Onko joku kuullut tälläisestä ennen?



Jätin joulun jäljiltä vielä jotain punaista, ettei koti mene ihan kalseaksi.


Kannoin mieheni isoisän tekemän keinutuolin olohuoneeseen, onhan se tilaa vievä, mutta joka ilta siinä on joku istunut ja eilisen illan kissa nukkui tyytyväisenä siinä. Mies ehdotti, että maalattaisiin se valkoiseksi! Alkaa jo valkoinen kausi olla hänelläkin!


Tonttutalo muuttui enkelitaloksi.





Sain myytyä pois kirjoituspöydän ja tuolin. Sen tilalle tyttö toi oman sivustavedettävänsä. Tavaroita piisaa!




Olen jo ehtinyt vaihtaa kuvanoton jälkeen päiväpeitteen siihen, huone on vielä hyrskyn myrskyn, en keksi millään sopivaa järjestystä.


Eli kaikesta tästä tohinasta päätellen: talo EI ole myytävänä.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Uusi peti

Fiia-kuningatar sai uuden pedin, kun jostain syystä tyttäreni Myy-kisu ei sitä omakseen ottanut.

 


Sävy sävyyn.



"Ai, ajattelit häiritä päiväuniani, miau"


Ulkona puhaltaa rajusti tuuli, tien pinnat ovat jäässä ja niinhän siinä kävi, että tyttö ajeli autolla pahki johonkin tolppaan ja auto edestä rutussa. Taitaa sen korjaaminen tulla kalliimmaksi kuin koko auton arvo on....Mutta onni onnettomuudessa: tytölle ei sattunut mitään, ei onneksi ollut risteyksessä muita. Talvi tuo tullessaan asioita joihin ei osaa varautua.

Nyt auto meni korjaajalle ja minä jumituin riisumaan kotoa joulua pois. Tylsää, koti tuntuu autiolta ja kolkolta..Tässä pähkäilen millä sitä nyt koristelisi viihtyisämmäksi.

Olin ajatellut mennä tanssikilpailuihin, mutta se jäi nyt  toteutumatta, mutta Ennan kenkälaatikossa tulen/ tulette varmaan näkemään päivän antia:)


Tälläisen koristeen joka tapauksessa laitan ikkunaa koristamaan, oli joulu tai ei. Hankin sen kivasta pikkukaupasta:  Quriosa, josta olen täällä ennenkin maininnut, tutustumisen arvoinen kauppa! Nyt hommiin!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Loppiaisena

Takanapäin on mukava loppiainen, joka sisälsi monenlaista kivaa: vierailijoita ( sain vihdoin esikoiseni vierailulle kotiin) , musiikkia ja hyvää ruokaa. Kun arki on mielestäni liian hiljaista, oli ihana viettää eloisa viikonloppu. Eloisa tuntuu oikealta sanalta, tuntuu että oli elossa, kun saa seurustella, virtaa tulee kaikkeen tekemiseenkin.
Kerttu (veljeni tytöntyttö) vietti meillä iltaa,eikös ole suloinen? Kaapista löytyi vielä vauvapeite, ettei tarvinnut kutittavan karvalankamaton päällä maata. Peitteen on tainnut tehdä esikoiseni kummitäti, hauskasti kuvaa sen
ajan muotivärejä, vaalean punaista, sinistä ja mintunvihreää. Mintunvihreä oli oikein hittiväri silloin.


Kerttu jaksoi aikansa, kunnes pienellä vastustuksella nukahti syliini ja me aikuiset saatoimme jatkaa vaivatta seurustelua.


Seuraavana iltana jaksoimme valvoa puoleen yöhön, jolloin tämä herra aloitti puolentoista tunnin konserttinsa, harmittaa että ravintoloissa musiikkia alkaa niin myöhään...


Tuure Kilpeläinen on kerännyt ympärilleen osaavan joukon muusikoita ja musiikki oli tosi mukaansa tempaavaa ja siitä jäi hyvä mieli:)



Vasemmalla taitava kitaristi, jonka muistin nähneeni kesällä-11 Porin jazzeilla, kitaristi  soittaa kahdessa bändissä, Jo Stancyn (= Johanna Försti) mukana myös.


Harvoin kuvissa näkyy rumpali, mutta pitkän rumpusoolon aikana ehdin kuvata bändin rumpalit myös. En ole aikaisemmin kuullut bändiä livenä, kokemus oli oikein mieluisa. Kappaleissa oli hauskoja sanoituksia. Otin videolle myös pienen pätkän, jonka lisään tänne.






Oma äänitys oli jostain syystä epäonnistunut, mutta tässä se on napattuna you tubesta...


Tyttären kisu on vielä pieni ja villi, väkisellä sylissä pidettävä. Pääsin testaamaan asian,kun kävimme huoltamassa tytön autoa.  Pakkasen vuoksi tytön auto ei toiminut kunnolla, taitaa olla uutta akkua paitsi. Kun vihdoin on tullut talvi, se on tuonut mukanaan omat ongelmansa, meillä kun omistetaan vanhoja, huonokuntoisia autoja, ranskalaisia, jotka eivät ole innoissaan pakkasesta.














Ehdin vierailla myös tässä butiikissa:




Dollys boutique tarjoaa talven ihanuuksia 50-70% tarjouksella, kipin kapin sinne! Kertulle löysin Emun vaaleanpunaiset tossut ja itselleni jotain oikein lämmintä, kun olen sellainen ihminen, joka aina palelee....


Pikku hiljaa olen riisumassa kotoa joulua pois. Tyttären ikkunaan jäi vielä tähti muistuttamaan joulusta. Nyt vain  nautin  pitenevistä päivistä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vaalenin

Heh, oli pakko laittaa tänne kuvaa hiusteni nykyväristä...Vähäks tuli kirjava, mutta uusiutuvaa luonnonvaraahan se...




Tässä kuvassa näkyy, että juuren olen värjännyt punaisella, peitin maantienharmaat/luonnonharmaat. Sitten olikin raidoituksen vuoro...ja tulihan se raidallinen...









Ei ole ainakaan tylsä, mutta ei luonnollisen näköinenkään. Hassua, että vasta värjätessäni huomasin, että hiukseni ovat tosi pitkät takaa. Ne ovat kerroksittain leikattu, alan olla väsähtänyt  malliin, mutta tikkusuoran tukan saaneena, on vaikea keksiä muutakaan. Lyhyt tukka saattais sopia hyvin, mutta sitä ei saa pesun jälkeen laitettua mihinkään  malliin.  Olen kaksi kertaa leikkauttanut hiukset ihan lyhyeksi  ja kummallakin kertaa ollut pettynyt, kun se ei taivu, ei nouse, ei millään erikoisaineellakaan.

Kitaristin  nukkuessa väsymystään pois (tuli kotiin kello 7 aamulla), minä vietin aikaani värjäten.

Ilta kait sujuu sohvalla Idolsia seuraten. Ja loma loppuu, työt kutsuu huomenaamuna.

Eka päivä

Eka päivä alkoi ilotulituksella.







En ole vuosiin käynyt katsomassa meren rannalla ilotulitusta, mutta tänä vuonna tein sen ystäväni kanssa. Hieno tapahtuma. Rannalle oli kokoontunut mukavan paljon ihmisiä vaihtamaan vuotta ja seuraamaan ilotulitusta.
Vuosi vaihtui rauhallisesti, mutta sen vaihtuminen tuntui juhlavalta. Ihan eri juttu, kuin että olisi raflassa istunut metelissä mikä on tullut useammin koettua. Siellähän meidän perheen kitaristi teki töitä tänäkin vuonna, joten minun vuosi vaihtui lapsuudenystäväni kanssa.

Vuoden vaihteessa teimme suunnitelmaa tälle vuodelle, unelmana on päästä Lontoon olympialaisiin...



Ehkä siellä näkee myös ilotulituksen:)
Hyvää alkavaa vuotta teille, kaikkea parasta uudelle vuodelle!