vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Uutta makuuhuoneessa

Sain vihdoin koottua talvella Ikeasta ostamani sivupöydät makuuhuoneeseen. Elämäni ensimmäistä kertaa omistan pöydät sängyn vieressä. En ole ihan varma sopiiko ne tuohon, mutta olkoon nyt.
     



Kuvankin olen saanut otettua vinoon...



Pöydällä odottaa olkihattu kesää, enkä malttanut laittaa nallea vaatehuoneen hyllylle, vaan panin sen takaisin roikkumaan tuohon. Siinä on mukava säilyttää yöpukua.

Ja niin kuin huomaatte, tapetit ovat entiset. Tapetointi alkaa muualta.



Tavaraa on paljon, on pakko löytää erilaisia säilytysmuotoja. Piipun muuri jäi oikeastaan vahingossa esiin makuuhuoneeseemme, taidan sen tapetoinnin yhteydessä peittää ensin levyllä ja sitten tapetilla.



Mieheni lapsuudenajan leikkikalu on paljon nähnyt ja kokenut. Toivottavasti saanut monta rutistusta ja ollut lohtuna tarvittaessa.


Vielä on paljon tässäkin huoneessa järjesteltävää, mutta hyvään alkuun olen päässyt, onneksi. Kuvia tulee sitä mukaa kun olen tyytyväinen edes jossain määrin lopputulokseen.


Perhepotretti

Edelleen huhkin kotona tehden kaappien siivousta ja turhan tavaran viemistä pois. Tylsää hommaa, joka siksi etenee hitaasti. Tietysti sen vois tehdä just toisinkin eli oikein nopeasti, niin loppuisi joskus tämä järjestely. Mutta ei, kumma miten sitä kiintyy tavaraan: ei tätä voi laittaa pois, tämän sain lahjaksi, tämä on äidin vanha, tämä mummon, jos tätä tarttis vielä...eli aluksi tavarat on siirtynyt paikasta toiseen, mutta lopuksi olen uskaltautunut luopumaan niistä. Siksi tämä on niin hidasta.
Kaapin päältä löytyi perhepotretti, jonka nuorin tyttäreni on joskus tehnyt, sen ajattelin kehystää.




Tässä vaiheessa elämää se tuntuu erityisen rakkaalta, koska kuvassa me olemme vielä yhdessä kaikki viisi . Koti on kovin tyhjä nykyään. Juuri saattelin esikoiseni matkaan, omaan kotiinsa pääkaupunkiin. Vaikka tiedän näkeväni hänet reilun viikon kuluttua, silti on haikea mieli. Vaikka toisaalta on mahtavaa nähdä lasten kasvavan nuoriksi aikuisiksi ja löytävän oman paikkansa, omat mielenkiinnon kohteensa.


keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Rakkaus on ikuista






                                                             









                      














sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Lämmin tuuli puhalsi kovaa

Tällä pelillä viiletin maaseudun teitä yksikseni tänään, tuuli kovaa, välillä aavoilla paikoilla kunnon puuskissa, mutta onneksi lämpimästi. Vaikka pyörän käsittely paikallaan on hankalinta sen painon vuoksi, niin maantiellä painosta nauttii, tuntuu että pyörä pysyy tiellä ja ainakin tänään kovassa tuulessa.






Kuvasin maililukemat, kiva kesän jälkeen katsoa miten paljon on asfalttia kulutettu.


Ennen lähtöä reissulleni ehdin käydä katsomassa kummityttöni jalkapallo-ottelua, joka päättyi tasapeliin. Pelin jälkeen vastustajia oli mukava kätellä:)


Eli eihän sitä kotitöitä tehty tänäänkään...kivien asettaminen talon reunoille on alkuvaiheessa...


Kyllä ne ilmettä antaa, tykkään kivistä...varmaan siksi että ovat helppohoitoisia, heh. Ihan koko talon ympärille niitä ei laiteta. Ei varmaan tällä vauhdilla ehdittäiskään.

Pyöräreissullani poikkesin ystäväni luona, siellä pihalla kukkii jo monet kukat. Ihana piha, jossa käyn välillä rentoutumassa. Tiedossa on taas meidänkin pihaan sieltä uusia perennoita. Helppohoitoisia. Koska ystäväni tuntee minut ja minun kykyni hoitaa puutarhaa.
Sain muuten häneltä myös monisteen: Picasa ja kuvankäsittely, siinä onkin opettelemista. Tuntuu, että näin kesän tullessa pitäisi revetä moneen, pitää rauhoittaa mieltä ja toistaa itselleen ettei kaikkea tarvitse tehdä.


lauantai 21. toukokuuta 2011

Löytö Fyndikseltä


Tämä ruukku on oikein kunnolla "mummo", en olis uskonut muutama vuosi sitten ostavani tälläistä, mutta on jotenkin hauskan ja hellyyttävän näköinen.

Suunnittelin, että tänään teen puutarhatöitä mieheni kanssa, mutta ulkona on niin kylmä tuuli ettei oikein houkuttele...Tarkoitus on laittaa kiviä reunustamaan taloa. Saas nähdä mitä siitä tulee.
Jospa huomenna olisi lämpimämpi päivä. Soitin Pudasjärvelle ystävälleni ja siellä oli hiostavan lämmin!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kuin pienen loman pitänyt

Hmm, olo on kuin olisi pienen loman pitänyt kun olen ollut keskellä viikkoa päivän koulutuksessa ja sen jälkeen toisen päivän viettämässä TYKY-päivää.
Kävin eilen koulutuksessa Kurikan kaupungissa, jossa huomasi kesän olevan pitemmällä kuin täällä rannikolla. Harmittelin, että jätin kameran kotiin, koska lukion pihalla kukki jo kauniisti tuomi.
Vaikka koulutuksen aihe ei ollut kevyimmästä päästä, väkivallan kohtaaminen oli aihe, pidin asiantuntevista kouluttajista, varsinkin päivän luennoitsijasta, jolla tuntui olevan samansuuntaisia ajatuksia väkivällan kohtaamisesta ja sen hoidosta kuin minulla. Nyt kun on vallalla monenlaisia hoitosuuntia, oli mukava tavata ihminen, joka ajatteli hoidosta samalla tavalla kuin itse.


Tänä päivänä tutustuin työkavereitten kanssa Kimon ruukkiin. Kimo sijaitsee esitteen mukaan Oravaisissa, mutta luulen, että nyt Oravainen kuuluu Vöyrin kuntaan.
Kimon ruukin toiminta on loppunut jo aikaa sitten, alue toimii museoalueena, ihmeekseni huomasin siellä järjestettävän heinäkuun alussa taontafestivaalit! En ollut koskaan kuullut niistä, voisi joskus käydä katsomassa. Alueella toimii kesäisin kesäteatterikin. Aluetta pidetään yllä pienellä 30 hengen talkooporukalla ! Siis oikeesti: talkooporukalla, ilman palkkaa, tälläistä löytyy vielä.
Aamukahvi juotiin tämän talon sisällä kauniissa tiloissa, upeat tilat pitää häät tai mitkä tahansa juhlat.




Kuvasin kattokruununkin, ehkä siitä syystä kun olen jo pitempään halunnut kotiini kristallikruunun.




Kahvin jälkeen kierreltiin ulkona, alueella on paljon rakennuksia ja tälläinen kivistä tehty "sudenpolku", en tiedä onko sana oikein koska tämä päivä meni kokonaan på svenska.
















Käytiin tietysti myös alueella olevassa museossa






Sisäkuvissa kameran valo ei tahtonut riittää





Pistäydyttiin sotamuistomerkillä, josta aukeni tälläinen näkymä.




Lähistöllä käytiin syömässä ja sitten matka jatkui elämyspuistoon,
 





josta löytyi tälläinen kiveen hakattu teos.




Ja tälläinen...


Ja tälläinen kekseliäästi talon seinässä...mitä arvelette, mihin tätä käytetään?
Alueen suurin nähtävyys on toimiva katapultti, sen toiminnan videoin, mutta tallenne on niin surkea, kait jännityksestä etten saa kiveä päähäni, etten viitsi sitä tänne laittaa...


Ja nyt olo on kuin pienen loman olisi pitänyt, takana kaksi erilaista,  irtiottopäivää arjesta, kivoja ihmisiä ympärillä, aurinkoa, hyvää ruokaa, eikös tunnukin lomalta? Aina ei tarvitse tän kauemmaksi lähteä...



sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Da da dam



Hieno nuori mies, joka lauloi hyvin laulunsa. Laulun sanat niin tähän maailmantilanteeseen sopivat, toivoa antavat:)

Jospa tämän illan jääkiekkopelin jälkeen vois kevyesti laulella: da da dam!



Huh, huh!

Viikonloppu on ollut yhtä jännittämistä! Eilinen ilta meni peliä seuratessa ja täytyy sanoa, etten hetkeen ole nähnyt niin hyvää ja rauhassa pelattua jääkiekkopeliä Suomelta!
Ja tämä ilta on mennyt seuratessa miljoonien muiden kanssa Euroviisuja:)


Aamusta heräsin aikaisin ja vein tavaroita kirpparille myyntiin. Ja tietysti sieltä tarttui jotain mukaani...




Meillä ei ole keittiötä eikä olohuonetta sanoo mieheni ja tottahan se on. Kaikki on yhtenäistä tilaa niin kuin monessa kodissa nykyään. Olen satavarma, että seuraavassa kodissani on kunnon keittiö ja kunnon olohuone, erikseen!
Nykyisessä on keittiö, johon teetätin saarekkeen ja siihen viereen löysin tänään tämän valkoisen jakkaran, jossa on tosi mukava istua!
Tuolta tuolilta näen olohuoneesemme ja tv:seen. Siinä on mukava juoda kahvit ja seurata ohjelmaa. Huonejaon väliin jää erkkeri, jossa meillä on ruokapöytä.

Laitan pari kuvaa puutarhasta, siksi että muut huomaa missä vaiheessa "kesää" täällä eletään...


 Ensimmäiset kukat nupullaan..




Syreenipuu saanut alkuja eli kesän  alussa ollaan.
Ja nyt seuraamaan pisteitä....tässä vaiheessa ei pisteen pistettä Suomella:(

torstai 12. toukokuuta 2011

Joka päivä äitienpäivä:)

Kas kummaa, oli tälläinen kortti  ilmestynyt kotiin... teki minut onnelliseksi



Oli muistanut...ja värikin natsaa..ei päivällä väliä koska olen äiti joka päivä.


maanantai 9. toukokuuta 2011

Ajo alkoi!

Tänään tein kierroksen moottoripyörällä ja oli se just niin kivaa kun muistin.
Kumma miten sitä jännittää aloittaa ajokausi, kone tuntuu raskaalta käsitellä, onneksi vaihteiden vaihto on sujunut alusta asti vaivattomasti, niin nytkin. Mies piti ennen lähtöä varoituspuheen irtohiekasta, liiasta vauhdista,( joka tosin mun kohdalla on turhaa, koska ajelen hitaasti), siitä että muistan jarruttaa etujarrulla kevyesti...Hienoa , että huolehditaan, mutta samalla se nosti jännitystä.
Nyt voin huokaista helpotuksesta, ajo sujui mukavasti, kävin mutkaisella pikkutiellä, jossa voi opetella ajolinjoja. Nuo ajolinjat on mulle hankalia,  johtuukohan se mun  naisen logiikasta? Vaikka katson kuinka opetusvideolta kuvaa kurveissa ajamisesta, en silti sitä satavarmasti ymmärrä. No, muistelen autokoulussa opettajan kertoneen että monet miehet käyvät keväällä muutamalla opetustunnilla just opettelemassa kurveissa ajamista.


Siinä minun kaunokaista viedään talliin takaisin. Mies  kurkkasi takaa tekstiä kirjoittaessani ja kysyi kumpi on se kaunokainen..joo, joo. Ei halunnut tämän kummemmin kuvassa näkyä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Pakko laittaa kuva kakusta!


Hesarista oli löytynyt tämän kakun ohje ja mieheni päätti itsepäisesti, itsenäisesti ilman minun ohjeita tehdä sen äitienpäiväksi. Ei ole koskaan tehnyt ennen kakkua tai leiponut.
Ensiksikään meiltä ei löydy kotoa irtopohjavuokaa , johon kakku olisi pitänyt tehdä. Mies oli taiteillut leivinpaperista kakkuvuokaan reunat , ne pystyi irrottamaan reunasta kakun valmistuttua. Keksipohja, välikerros appelsiinituorejuustosekoitusta ja päälle appelsiinikansi,hmm, helpommasta olisi moni muu aloittanut. Mittasuhteet oli mennyt jossain kerroksessa väärin ja ilmeisesti kakkuun oli sovellettu jotain muuta makua jota ohjeessa ei ollut (sitruunaa, en tiedä, pysyy kait salaisuutena), soveltaminen kun kuuluu kaikkeen ruoanlaittoon miehen mielestä. Liivatteen saloihinkin mies oli opetellut.

Kaikella kunnioituksella kakku on aivan mahtavan näköinen ja makukin on jees! Tämän myös nuorison edustaja vahvisti!
Olisi miehen oma äitikin varmasti tykännyt.

Hyvää Äitienpäivää!



Vanhanajan  pelargonia on menossa omalle äidilleni, äiti toivoi tummanpunaista, oma suosikkini on hennon vaaleanpunainen.

Mieheni oli keksinyt tehdä kakun minulle, mutta tottumattomana (teki ensimmäistä kertaa kakkua) mittasuhteet oli menneet vähän sekaisin, joten kakkua odotetaan vielä....mutta mielestäni ajatus oli niin ihana, että sillä ei ole niin väliä vaikka kaikki ei putkeen mennytkään:)

Ulkona paistaa aurinko, terassinovea voi pitää jo raollaan, kesä tulee väkisin!








Toivotan kaikille Äideille oikein hyvää Äitienpäivää!