vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Selkeämpää sisustusta

Kumma, että sitä mieli muuttuu sisustuksen suhteen vähän väliä. Vaikka pidän romanttisesta sisustuksesta, olen alkanut kaipaamaan selkeyttä. Liittyy varmaan siihen, että olen putsannut taloa tavaroista kirppareille ja kaatopaikalle vuoden ajan. Tuntuu, että tavara ei lopu koskaan. Vuosien ajan olen kerännyt ja säilyttänyt tavaraa, nyt annan sille kyytiä!



Pitsit pesin pois. 





Ikean puuvilla-nappiverhot ovat palvelleet vuosien ajan talvisin. Tarvitsen niin paljon verhokangasta, että joudun tarkkaan miettimään mitkä ostan enkä ole löytänyt uusia, jotka miellyttävät niin paljon, että ne raskii ostaa.




Väriä en vaihtanut, olen nuoresta pitäen viihtynyt valkoisissa verhoissa, jota äitini aina kummastelee.
Kuva on jostain syystä tumma , vaikka kamerassa näyttää vaaleammalta. 
Nämä kapat ovat vuosia sitten Ikeasta ostetut laskosverhot. Ne olivat unohtuneet vaatehuoneen perukoille, mutta kun raivasin sieltä tavarat pois, tulivat ne sieltä jostain esille ja ansaitsevat nyt paikan ikkunoissa.

Taidanpa kokeilla ottaa uuden kuvan.




Vähän parempi.. 



Herkkä lumikukka on kaunis kattauksessa. Ystäväni lapsenlapsen nimi on myös Lumikukka, jännä nimi.



Muistit kait siirtää kelloa taaksepäin?

Kyllä teki hyvää kun sai nukkua pitempään, koko viikko mennyt kuin unessa, kauhea väsy! Liekö kaamos tehnyt tehtävänsä.



Viikolla piristin itseäni kuuntelemalla tätä bändiä.


Myöhään meni, mutta kummasti sain energiaa.



Aito intiaani?, joka on perustanut bändin 70-luvulla.



Ja kitara soi komeesti.


Yritin kuvata rumpaliakin, rumpali jää usein pimentoon, niin nytkin.



Joku nappasi kameran kädestäni ja otti tälläisen kuvan...




Blackfoot!




Kävin torstai-iltana ohjaamassa nuorinta tytärtäni viikinkiketjujen saloihin. Tästä se alkaa, hopeanarusta. Hinta oli noussut pilviin: 15e metri, kun se pari vuotta sitten oli alle 8e.


Veivaus



Sahaus


Hopeapölysormet

Tarkkaa puuhaa, kuvassa näkyy myös kuva malli työstä, jota pikkuisen mukaillaan oman näköiseksi.


Olen tehnyt kasan koruja itselleni ja muutamalle ystävällekin on valmistunut ketju. Nyt vain nautin harrastuspiirin tunnelmasta ja siitä, että saan jossakin asiassa olla tyttäreni mukana.
Vuosien ajan olen jo ollut siinä vanhemmuuden vaiheessa, jolloin äidin merkitys vähenee, muut asiat ja ihmiset vievät mukanaan. Niinhän sen pitää mennäkin, mutta siinä on ollut minulla totuttelemista. Kun lapset olivat pieniä, toivoin omaa aikaa ja nyt sitä tuntuu olevan liikaakin.





tiistai 25. lokakuuta 2011

Tuliainen Ikeasta:)

Niin tulee joulu hiipien meillekin...ystävä kävi tyhjäämässä Ikean ja yllätti tuliaisella:










Tonttutyttö takaa kurkistaa .






maanantai 24. lokakuuta 2011

Maalaus alkoi

Jo pitemmän aikaa, oikeestaan erittäin pitkän ajan on maalipurkki odottanut tekijää. Ja kumma kyllä inspis iski sunnuntai-iltana...lauantai-illan juhlien jäljiltä jäi energiaa.

Tytär palautti tarpeettomana kirjoituspöydän kotiin, pöydän kansi oli sininen ja kulunut. Meillä on kotona samaa sarjaa muutakin. Kun en hoksannut ottaa kuvaa "ennen", otin eteisen lipastosta kuvan, siitä näkee värin.







Eteiseen lipasto sopii sinisenä, koska siellä on myös sininen tapetti.









Kansi tuli beigen värinen, muuten pöytä on kuultomaalattu valkoiseksi.




Hassuinta täs on se, että meillä ei ole kirjoituspöydälle käyttöä. Laitin  sen siksi kuntoon, että ehkä se tällä värillä kelpaa paremmin jollekin toiselle kotiin...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pieni päivitys pitkästä aikaa!



Fiia nauttii päikkäreistä takan vieressä, auringonvalon paisteessa. Talvi on selvästi tulossa, koska kisu nukkuu TOSI paljon, hakeutuu paikkohin jossa on lämmin.


Minä sen sijaan olen yrittänyt lisätä valoja kotiin,osittain huonolla tuurilla.


Kirpputorilta ostamani lamppu ei suostu toimimaan. Hehkulamppu on vaihdettu uuteen, mutta lamppu ei pala.
Olen irroittanut johdon kahteen otteeseen toisesta päästä ja liittänyt uudelleen takaisin eikä silti toimi. Jossain on joku vika, ei saa ilmeisesti kosketusta....Harmi.



Löysin muutamalla eurolla kynttilälyhdyn, jossa on kruunu, en voinut vastustaa....ystävältä sain syksynsävyisen kynttilän. Tämä toimii.

Ilta on kulunut "tanssii tähtien kanssa"-ohjelmaa seuraten. Upeita esityksiä, ketään ei raaskisi pudottaa pois. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Muistakaa levätä kunnolla, syödä C-vitamiinia, nauttia ystävistä, aviopuolisosta, lapsista ja lemmikeistä, niin jaksaa työnkin paremmin:)





maanantai 10. lokakuuta 2011

Syksyn upeat värit


Syksyn upeita värejä oli pakko tallentaa sateesta huolimatta kameraan.






Lumimarjapensas.


Haravoin eilen puutarhan siistiksi, tänään se oli tämän näköinen...vaahtera pitää tiukasti kiinni lehdistään vielä, joten jostain kohti pihaa pitää haravoida uudelleen.
Eilen oli uskomattoman upea päivä, sitä haravoi ihan mielikseen. Kädet vaan ei tykännyt. Jostain kumman syystä oikeassa kämmenessäni on ollut kesästä saakka ihottuma, joka ei millään konstilla lähde pois. Iho on nyt rikki eilisen jäljiltä. Iän karttuessa vaivatkin karttuvat, näin se vain on myönnettävä.



sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kyntteliköt


Upea auringonpaiste hellii meitä tänään! Illat vaan alkaa olla jo aikaisin pimeitä, joten olen ottanut esiin kyntteliköt. Tämän olen saanut äidiltäni, se ei oikein ole löytänyt kunnolla paikkaa meiltä vaikka kaunis onkin.




Sen sijaan Dolly´s boutiquen Idalta ostamani kynttelikkö löysi heti paikan.


Olen vuosia ostanut Ikeasta valkoisia kynttilöitä, ne ovat hyvänlaatuisia, palavat rauhallisesti, valumatta. 
     Kun tarkkaa katsoo kuvaa, huomaa että kynttilä on valuttanut, mutta se johtui siitä, että tyhmyyksissäni
     sytytin muut kynttilät sillä ja siinä yhteydessä tietysti tali valui...


Äiti yrittää tsempata....

lauantai 8. lokakuuta 2011

Ystävältä Ystävälle:)

                                                     Kiitos Enna!



                                    Sinä joka pidät blogistani, ota tämä mukaasi!


tiistai 4. lokakuuta 2011

Syksy alkaa näkyä sisälläkin


Syksyllä kaipaan kotiin väriä, valkoinen tuntuu liian kylmältä vaikka siitä pidänkin. Eteiseen lisäsin sinistä ja syksyn oranssia väriläiskäksi. Ehkä se kiinnittää vieraan huomion, jos jäisi kenkäkasa ja muu kaaos  huomaamatta.



Neulekorin kiikutin sohvan viereen, jospa kudin päätyis joskus käteen ja työ edistyisi..

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ile Kallio ja Kaija Kärkinen


Harvinaista herkkua meilläpäin, oli pakko ottaa polkupyörä alle ja lähteä kuuntelemaan.


Harakkana huomasin jotain joka kiiltää...


Muistelen jostain lukeneeni, että Kaija tekee tekstit ja niistä tulee mieleeni Bruce Springsteen, jonka tekstit on ikään kuin pieniä kertomuksia, sama Kaijan teksteissä.

Ilen kitarointi näytti intensiiviseltä ja omistautuvalta.