Muistelen saaneeni 5-vuotiaana ensimmäisen polkupyöräni. Siinä oli aluksi apupyörät ja muistan selvästi ne hetket kun opettelin ajamaan pyörällä ilman niitä. Polvessani on vieläkin muisto kaatumisesta eli ihan heti se ei onnistunut! Muistan jopa ajatelleeni "onpa tämä vaikeaa".
Olen ollut elämäni innokas polkupyöräilijä, siksi tykkään että aloituskuva polkupyörästä sopii hyvin sivulleni.
Mutta täytyy sanoa, että hämmästyin suuresti, kun kesällä huomasin vanhempieni mökillä koivua vasten nojaavan polkupyörän ja minulle selvisi, että se on minun ensimmäinen polkupyöräni. Miten ihmeessä se on pysynyt vanhemmillani kaikki nämä vuodet?
Mökki on rakennettu 10 vuotta sen jälkeen, kun sain pyörän. Meillä ei ole koskaan ollut isoja säilytystiloja. Oli jotenkin outu tunne palata yllättäen lapsuuteen, monia muistoja tuli mieleen. Aikarattaat pyöri vinhaa vauhtia taaksepäin.
Tykkään hankkia vanhoja tavaroita ja liinoja kirppiksiltä ja keksiä niihin tarinoita. Mutta ihan erilainen fiilis oli löytää oma vanha pyörä,olo oli haikea, kun huomasin kuinka kaukana lapsuus on....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti