Helsingin musiikkijuhlat tarjosi Huvilateltassa laulaja-lauluntekijä Ron Sexsmithin hienon konsertin.
Iloinen yllätys oli myös lämmittelybändinä toiminut porilainen? Liekki. Herkkää musisointia, tuli ihan 70-luvun hippiaika mieleen.
Miinus konsertista tuli vain suomalaiselle miksaukselle, rummut ja basso paukkuivat liikaa, laulajan ääni jäi niiden alle, niin myös muut soittimet. Tunnelmallinen herkkyys kärsi.
Ollaan tätä ilmiötä monesti mietitty, miten se on mahdollista. Puolen tunnin tauon jälkeen alkoi amerikkalainen bändi soittamaan samassa tilassa ja soundit oli kohdillaan! Jokainen soitin kuului, laulu myös, nyansseja myöten! Amerikan pojat osaa miksauksen.
Ron Sexsmith lauloi pitkään. Biisit eivät olleet yksikään pitkiä, eivätkä puuduttavia. Jossain kohtaa tuli heiveröisesti mieleen yksi suosikkibändeistäni, Wilco...Tosin Ron S oli iskelmällisempi, "kansanomaisempi", siis helposti ymmärrettävä. Melodinen.
Juhlaviikkosanomissa oli otsikkona: Korkeamman asteen yhteyksiä, kartta yhteistyökuvioista, Ron Sexsmithin lukuisat yhteistyötahot ja kun oikein tarkkaan karttaa lukee, sieltä löytyy yllättävä nimi: Pepe Willberg.
Huvilateltasta matka jatkui Juttutupaan, jossa meitä viihdytti tämä kaunis nainen orkestereineen.
Mutta eihän sekään meille riittänyt, matka jatkui mutkan kautta Storyvilleen ja siellä oli ilo ylimmillään! Tämä bändi on viihdyttänyt myös vaasalaisia Halloween bluesin aikaan. Kova meno päällä, välillä jokainen soitti omaa tahtia, mutta se ei tuntunut haittaavan bändiä eikä yleisöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti