vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Tekemistä riittää, riittääkö aika?

Huh, kevään tullessa on energiaakin tullut, ainakin pää toimii nopeammin ja suunnittelee erilaisia projekteja...Saas nähdä mitkä näistä sitten ehtii toteuttaa ennen kuin alkaa kesän riennot!
Tytär on muuttanut, vain verhot jäi huoneeseen muistoksi. Ne eivät kelvanneet uuteen kotiin.



Huone on alunperin suunniteltu makuuhuoneeksi, toisella seinällä on vaatekaappeja ja laatikosto, jonka päälle voi asettaa telkkarin. Jostain syystä entinen asukas oli tapetoinut nuo kaapin reunatkin, nyt alkaa poisrepiminen.



 

Huonekorkeus on tavanomaista korkeampi eli mulle muuten  mieluinen, mutta aiheuttaa kyllä nyt päänvaivaa, kun pitää tuolta ylänurkasta kiskoa tapettia irti ja laittaa uutta tilalle...lista tuosta kaapin päältä on irroitettava ensin, saas nähdä mitä tästä tulee.
Yllättävän vaikeaa on myös löytää sopiva tapetti, no tietty jos olis rahaa käyttää mielin määrin se olisi helppoa tai ainakin helpompaa. Sen olen päättänyt, että vaaleaa, lähes valkoista sen olla pitää. Minä kyllästyn kaikkeen niin helposti, joten vaalea on varma valinta. Olisko ehdotuksia? Rohkeasti vain kommentteja!


Sitten olis vielä maalauspuuhaa. Isäni kiikutti mökiltä tämän rottinkituolin, joka on kulkenut mukani ympäri Suomea nuoruudessani. Tuoli on minusta kaunis, mutta mielestäni se on enemmän koriste kuin tuoli, niin vaikea siinä on istua.


Tämä lypsyjakkara vaihtuu valkoiseksi myös. Olen perinyt sen isoisäni äidiltä, joten siitä ei voi luopua, niin kuin ei myöskään tästä keinutuolista, joka pitäisi myös maalata.


Keinutuolin on tehnyt mieheni isoisä eli siitäkään ei voi luopua, mutta sille on vaikea keksiä paikkaa kodista, se vie ison tilan ja tuon värisenä en pidä siitä.
Ja sitten olis vielä tämä tuoli, joka on kulkeutunut meille siskon kautta. Olen tykännyt siitä tälläisenään, mutta nyt mietin pitäiskö se sutia myös valkoiseksi?

Jaa-a, mitenkähän aika riittää. Huomenna on vaalipäivä ja lupauduin vaalivirkailijaksi vaikka viime kerran jälkeen päätin, että en enää mene ja taas sitä kuiteskin mennään. Vielä on päivä aikaa miettiä minkä numeron sitä itse lappuun laittaa..


Ja kaiken huipuksi olen lupautunut mieheni kanssa lehtihaastatteluun ja sitä varten pitäisi löytyä kuvia ja ottaa uusia tämän päivän aikana. Eli tehtävää riittää, koska itsensä tuunaaminen se vasta haasteellinen tehtävä on! Amsterdamin matkalla paistoi aurinko kirkkaasti ja se näkyy ihossani, joka on riemunkirjava. Olen vuosien ajan kärsinyt fotoallergiasta eli auringonvalon aiheuttamista näppylöistä iholla. No, onhan sitä keksitty meikkivoiteet. Eli nyt menox, sano...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti