vihkikimppuni kukka

vihkikimppuni kukka

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Iloa ja huolta

Siis, on mahtavaa, että valo ulkona lisääntyy, illat pitenee ja saa jotain aikaseksi kotona töitten jälkeen. Jihuu!




Korituoli saatu valmiiksi!  Kiitän kovasti niitä bloginpitäjiä, joiden sivuilta olen saanut neuvoja maalaamiseen mm Allidaaliaa ja Tirlittania, iso kiitos! Paljon on vielä tekemättä, mutta hyvät neuvot on tarpeen aloittelijalle. Olen kirjoittanut muistiin maalit ja ohjeet. Olisin maalannut lypsyjakkarankin, mutta en saa millään auki purkkia, joka sisältää myrkkyä, jolla saa vanhan maalin kuplimaan tuolista irti ennen hiomista. Pitää vissiin käydä kaupansedän luona kysymässä apua.


Blääh! Johtuu siitä, ettei autot menneet katsastuksesta läpi, työmatkat taittuu nyt polkupyörällä. Ekana aamuna satoi vettä ja tänä aamuna oli mittari pakkasen puolella, näpit jäässä sitten ajelin töihin...matkalla hoksasin, että hanskat on laukunpohjalla,  loppumatka sujui sitten mukavammin.

Iltapäivällä kotiin tullessa oli ilmat suotuisat pyöräilylle, piristäähän se, eikä matkaakaan  ole kuin 6 km suunta.


Suuri huoli minulla on ollut  tytön kisusta, joka sairastaa lääkärin mukaan anoreksiaa.


Tässä se virkeänä vielä seuraa minun valokuvaamista...Mutta tänään se oli vietävä tiputukseen lääkäritädin luo. Koko päivä siinä meni, ennen puolta päivää oli tytär sen sinne vienyt ja illalla pois hakenut. Nyt näyttää voivan paremmin, on rauhallinen eikä kivulias. Pari päivää se vain oksensi, mitään ei pystynyt syömään, vettä ja vitamiiineja annettiin ruiskulla, mutta kun tänä aamuna kaikki tuli vielä ulos, ei voinut enää odotella. Kissan munuaiset eivät kestä pitkään, jos ei neste pysy sisällä.
Nalakisulla on pitkä turkki, näyttää isommalta kuin onkaan. Karvoja menee suolistoon peseytyessä ja ne kait sitten tulehduttaa suoliston. Nala on höyhenenkevyt ja silittäessä tuntuu terävät luut, että kai se diagnoosi sitten on oikea. Nyt kisulle on tarjottava erityisruokavaliota, että tauti ei taas uusiudu.

Tunteet on seilanneet ilosta suruun. Näinhän se elämä menee. Kestettävä on, suru oli kisun ja tyttären pahan mielen takia.Onneksi nyt on kaikki hyvin. Peltilehmäthän saa korjattua...pyöräily tekee mulle hyvää, kunto nousee, toivottavasti hoikistun, vielä kun löydän mp3-soittimeni jostain, niin matka sujuu laulellen, joskus ihan oikeesti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti