Haaveilua

Löysin mieheni kännykän kuvista tämmöisen kuvan, voi että kun pääsiskin Amsterdamiin. Ihana kaupunki. Tämä taitaa olla ensimmäiseltä matkaltamme sinne. Aurinko paistaa ihanasti, olo näyttää rauhalliselta ja rentoutuneelta...

Tosin, nyt kun aurinko on näyttänyt naamansa, olen saanut virtaa. Kolmatta viikkoa olen laihdutuskuurilla ja siihen jos mihinkään tarvitsen energiaa. Lujassa on. Viiden viimeisen vuoden aikana paino on hivuttautunut pikku hiljaa ylöspäin ja nyt on pakko saada se parempiin lukemiin.

Ihan jo terveyssyistä. Ja onhan se huomattavasti mukavampaa kun vaatteet näyttää kivemmalta päällä tai oikeammin ne menee mukavammin ylle..

Ihmeen rentoutuneesti olen päässyt alkuun, kuuria auttaa sekin, että työkaverini on samalla dieetillä ja saan tsemppiä häneltä.

Olen varma, että paino ei lähde laskuun jos stressaan laihdutusta. Herkkupäiväkin voi olla, silloin olen vain liikkunut enemmän.

Kännykästä löytyi myös tämä kuva. Berliini oli myös mahtava paikka, etäisyydet vain pitempiä kuin Amsterdamissa. Jotenkin rento meininki koko kaupungissa.
Yksi loppuilta vietettiin pubissa, jossa baariemäntä istui meidän kanssa samassa pöydässä, porukkaa oli kymmenkunta koko pubissa, kuin omassa olohuoneessa olis istuskellut kavereitten kanssa. Hassua miten suurkaupungissa voi olla niin intiimi tunnelma ja vähän porukkaa, sitä kun kuvittelee että joka paikka on täynnä ihmisiä.

Tänä aamuna kävi mielessä myös tämä kone, ei enää pitkään kun alkaa öljynvaihdot ja muut huoltohommat ja sitten käynnistys! Se on kumma hetki kun ekaa kertaa talven jälkeen käynnistää pelin, kun se hyrähtää käyntiin, vaihteen laittaa päälle ja lähtee liikkeelle, jännitystä on ilmassa. Se on kauden paras hetki.

Kesästä jo haaveilen muutenkin, siihen kuuluu ehdottomasti turkoosin väriset korut! Turkoosikaulanauhan minulle on tehnyt kultaseppä, joka sivutyönään tekee välillä hopeakoruja.

Ja monen rakastama helmililjakin koristaa kotiamme. Vaikka maisemat oli muutama päivää sitten tälläiset:

Haaveile sitten tässä kesästä...