Viikolla piristin itseäni kuuntelemalla tätä bändiä.
Myöhään meni, mutta kummasti sain energiaa.
Aito intiaani?, joka on perustanut bändin 70-luvulla.
Ja kitara soi komeesti.
Yritin kuvata rumpaliakin, rumpali jää usein pimentoon, niin nytkin.
Joku nappasi kameran kädestäni ja otti tälläisen kuvan...
Kävin torstai-iltana ohjaamassa nuorinta tytärtäni viikinkiketjujen saloihin. Tästä se alkaa, hopeanarusta. Hinta oli noussut pilviin: 15e metri, kun se pari vuotta sitten oli alle 8e.
Veivaus
Sahaus
Hopeapölysormet
Tarkkaa puuhaa, kuvassa näkyy myös kuva malli työstä, jota pikkuisen mukaillaan oman näköiseksi.
Olen tehnyt kasan koruja itselleni ja muutamalle ystävällekin on valmistunut ketju. Nyt vain nautin harrastuspiirin tunnelmasta ja siitä, että saan jossakin asiassa olla tyttäreni mukana.
Vuosien ajan olen jo ollut siinä vanhemmuuden vaiheessa, jolloin äidin merkitys vähenee, muut asiat ja ihmiset vievät mukanaan. Niinhän sen pitää mennäkin, mutta siinä on ollut minulla totuttelemista. Kun lapset olivat pieniä, toivoin omaa aikaa ja nyt sitä tuntuu olevan liikaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti