Liput hankittu ja eiku menoksi. Teatterin yläaulaan paistoi rajusti aurinko näytökseen mennessämme.
Käsikirjoitus oli tanskalainen ja aluksi huumori tuntui vieraalta, mutta kyllä näytelmä tempasi mukaan
ja loppua kohti meno meni hulvattomaksi, melkein karmivaksi. Suosittelen päivän tai illan ratoksi.
Meillä lauantai-ilta jatkui Bluesmestaria kuunnellen, soitto soi tavanomaista hiljaisemmin ja iso joukko ihmisiä istui ravintolassa kuin konsertissa ikään, hiljaa ja rauhassa nauttien Tomi Leinon omaperäisestä lauluäänestä ja kitaransoitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti