Ei oo todellista

Tätä en olisi uskonut itsekään, jos joku olisi sanonut, että aloitan keväällä kunnonkohennuksen uimalla! Tuo ranneke sisältää kymmenkunta mahdollisuutta siihen ja lisää voi ladata.


Uimapuvun ostin Turun Gina tricosta pari kesää sitten 5 eurolla. Ostin ruskean koska ajattelen, että ruskea on parempi kuin musta tälläistä vaaleaa suomalaista ihoa vasten ja tuo oranssi kun on harrikanväri. Muutaman kerran olen käynyt uimassa kilometrin verran, tänään puku ei meinannut pysyä rintojen kohdalta päällä! Olisko syynä jo hoikistunut vartaloni, rintojen pieneneminen, kehno laatu puvussa vai suuri vauhti millä uin! Todennäköisesti tuo viimeinen vaihtoehto. Heh.

Värjätyt hiukset olen uidessa suojannut "mummonmyssyllä", näen kyllä tyrmistyneitä ilmeitä nuorten kasvoilla, joka vaihtuu välillä hymyksi ja kuiskutteluksi kaverin kanssa:) Mutta oikea uimalakki vasta karmean näköinen on mun päässä. Altaaseen päästessä asia unohtuu ja muut tärkeämmät ajatukset pyörivät päässä ja asettuvat oikeille kohdilleen kilometrin uinnin aikana.  Olen tosi tyytyväinen uinnin jälkeen olooni. Rantakuntoon ei enää ehdi, luulen että en koko elämäni aikana enää, mutta onko sillä niin väliä?

Koti täynnä sydämiä

Viimeisin kirpputorilöytöni koristaa terassille menevää ovea. Muoto on nyt in, kun katselin kotiani

 Minna Immosen kalenteri on ostettava joka vuosi , siihen kirjaan tärkeät juhlat ja menot

Neula-ja lankarasiassakin on sydän kannessa

Kun ei muoto riitä kertomaan sanomaa, niin kirjoitetaan se sitten:)


Keleistä huolimatta on tullut kevät! Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää...
Varma kevään merkki on myös kattimme käytös, se ei tiedä olisko ulkona vai sisällä. Levoton. Sama kuin minulla, minä  odottelen levottomasti lomaani, joka on ensi viikolla ja pääsen lentoon! Matkaa varten hankin jo lukemista:
Henning Mankellin dekkarin, olen intohimoinen dekkareitten lukija ja sitten kohutun esikoiskirjan, Elina Tiilikan kuvaus prostituutiosta, onko joku teistä lukenut kirjan?

Tämä päivä on tuonut mukanaan iloisia uutisia, esikoiseni sai hakemansa työpaikan, vaikka epäili ettei sitä saa.  Onnellinen, nuori nainen. Myös äitini alkaa selvitä sairaudestaan, on pirteä ja energinen oma itsensä. Joskus mietinkin, että miksi minä en hänen geeneejään saanut, olen niin laiskanpulskea verrattuna häneen:(

Ja ihan tuore uutukainen Kalle Kaaja &Caravanin  "Taikaa"-cd on pakko mainita , jos joku lukija on tangontaitaja tai tykkää vain muuten kuunnella "vanhaa tanssimusiikkia". Huomasin mieheni olleen mukana säveltämässä biisiä, joten pakkohan cd oli kuvata...

Matka pääkapunkiin

Olen aina tykännyt matkustamisesta, junassa matkustaminen on rentouttavaa: saa istua rauhassa kiirehtimättä minnekään, katsella maisemia, lueskella lehtiä tai kirjaa. Tällä reissulla aika kului lehtiä lukien.
Minusta matkassa etukäteissuunnittelu on mukavaa, kutkuttavaa, melkein matkaa mukavampaa. Kerään kaappeihini karttoja...etukäteen saatan suunnitella jo kadut mitä kulkea....

lunta on riittänyt koko Suomineidon ylle

ratikkaradalla, matkalla

Hakaniemen kauppahalliin, jonka toisessa kerroksessa on pieniä kivoja myymälöitä. Yksi niistä on erityisesti minun mieleinen, myös tavaravalikoiman mutta etenkin mukavan myyjän vuoksi. Iloinen, puhelias nainen, joka jäi heti ensimmmäisestä kerrasta mieleen. Pari tavaraa matkusti sieltä nytkin meille.
Hallin alakerta on normaali kauppahalli, huumaavine ruuantuoksuineen,kapeine käytävineen.. hyllyt notkuu herkkuja ja päivittäistavaroita! Ja väkeä riittää. Ihana ostospaikka!

Esikoiseni haaveili tästä lampusta

lamppu on nimeltään Nukkumatti, ihan se tulee mieleenkin kun lamppua katselee

Toteutin aikaisemmin tyttären ideoiman taulun seinälle, helppo ja halpa tapa sisustaa. Kangas on Marimekkoa. Saatiin näin tylsä huonossa kunnossa oleva seinä peitettyä mukavasti.

Taitavan Markon tekemä peilikin on siirtynyt tytön kotiin

Au pair-ajasta Brysselissä jäi rakkaus Tinttisarjakuvahahmoon

Kuvauksiani seurasi innokkaasti leijonakissa Nala.
 
Tietysti tein vielä pakollisen ostoskierroksen Ikeassa, onneksi aikaa oli hintsusti, ei tullut ostettua turhuuksia, niin kuin helposti on tapana. Jotain kuitenkin.

Vaikka kuvat ovat kuvausta ostosreissusta, matka Helsinkiin oikeasti oli työmatka, työnohjausta Sexpossa työhöni.
Samalla tapasin mukavia kollegoitani, on mahtava vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan ja saada ammatillista tukea kasvuun paremmaksi työntekijäksi:) Uskon, että se on tärkeää joka työssä.

Kotona oli ollut myös nuorisolla hauskaa, sisustuskirjaimet olivat saaneet uuden järjestyksen, vain yksi puuttuu... Sisustus ei vois vähempää kiinnostaa!

Tätä on odotettu

Auringonvaloa

joka tietää kesän ja lämpimän tuloa

Tänä viikonloppuna on jo huoneisiin tullut lämmin ikkunan kautta, ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Takka sai huilata.
Ulkona ei kuitenkaan ole liikkunut lenkillä väkeä tavanomaista enempää, olisko aurinko houkutellut porukat mökeille? Meillä alkaa koneiden = moottoripyörien laittaminen kesää varten, kun muut pesee mökkejä ja valmistautuu makkaranpaistoon, saunailtoihin...
Tässä vaiheessa jännittää miten sitä saa koneen käyntiin ja liikkeelle...kait se taito selkäytimessä on...

Aikaansaannoksia

Eilinen päivä alkoi pöytäryhmän laittamisella kuntoon, oli niin kiire, että en ehtinyt edes muovia lattialle suojaksi laittaa, vanhoja lehtiä vain heittelin, mahtoi mukana olla tuorekin, lukematon...

Tulokseen olen oikein tyytyväinen. Saas nähdä mitä sanoo isäni, joka on tässä hommassa ammattilainen, ehti ennen työhön ryhtymistä puhelimessa antaa neuvoja, niistä oli kyllä hyötyä.

Spraymaalilla maalasin valkoiset kirjaimet ruskeaksi, että erottuvat vaaleasta seinästä johon olen ne kiinnittämässä.
Se ei ollutkaan niin helppo homma kun ajattelin, ohjeessa luki, että pitää johonkin harjoitella ensin, siten että maalia tulee suihkuttaessa sopiva määrä...jos tulee liikaa, maali valuu ja kuivuu hitaasti ja jos liian ohuelti  pinta ei peity ..
Mullahan oli yksi ylimääräinen D-kirjain eli se oli koekaniini ja onnistui melko hyvin. Varsinaiset kirjaimet ei sitten niin hyvin onnistuneetkaan, mutta kelpaa mulle.

Ehdin käydä 6-vuotiaan prinsessan synttäreilläkin

Avoin hymy

Ensimmäiset luistelukisat odottavat, kuivaharjoittelu meneillään.

Aurinko kultasi juhlapäivän:)

Ja illalla kävin ystäväni kanssa todistamassa, että Elvis elää!

Eli nyt sunnuntaipäivä on lepopäivä:) Aion ainoastaan siivota jälkeni....olis mukava jos olisi askarteluhuone...jouduin maalaamaan huoneessa johon on nyt ahdettu kahden huoneen tavarat väiaikaisesti eli tarkkana piti olla ettei ympäristö värjäytynyt mukana.

Aurinkoista Sunnuntaita!

Viikonlopun puuhailua

Kotoa muuttavalle tyttärelle ostettiin vanhat kalusteet. Ne on alunperin olleet varmaan lakatut, myöhemmin maalattu valkoiseksi ja sitten mustaksi. Sellaisena tytär haluaa ne pitää.

Ihastuin itse tuolin selkänojan kuvioon. Tuoleja on neljä, joten puuhaa riittää.

Istuinkannen saa irroitettua ja kankaan voi helposti vaihtaa, siihen riittää minunkin kädentaidot.

Maali on lohkeillut sieltä täältä ja nyt pitäis hioa ja peittää.

Kansi on yllättävän hyvässä kunnossa. Harmi vain, ettei edellinen omistaja ole hionut valkoista maalia alta pois ennen kuin on maalannut mustaksi, nyt kurkii valkoinen ulos.
Tarkoitus ei ole nytkään hioa pöytää vimpan päälle vaan paikata vain ja laittaa  tuo pöydän kansi mahdollisimman nätiksi.
Kun tytär tähän settiin kyllästyy, se palaa takaisin huostaani ja sitten se riisutaan maalista kokonaan. 

Mustaan teemaan oli löytynyt taulu,  jostain syystä Marilyn on ollut mieleinen tytölle jo pitkään.

Hauska teksti astiapyyhkeessä. Ostin kapioihin. Oikeammin kait se pitäis pitää kotona....

Minulla on unelma...jos toinenkin

Minut on pitänyt hengissä unelmat, toiset niistä on toteutuneet ja toiset tiedän etteivät koskaan toteudu, mutta en lakkaa kuitenkaan unelmoimasta! Joskus kun arki potkii päähän eikä löydy mitään mukavaa elämästä, voi paeta haavemaailmaansa hetkeksi keräämään voimia...


Pikkutyttönä unelmoin iskelmälaulajan loisteliaasta urasta, ison peilin edessä lauloin radion tahdissa lauluja ja haaveilin olevani iso tähti, heh. Siihen aikaa oli vielä radio, joka oli kuin kaappi, en millään voinut ymmärtää mistä se ääni tuli ja monesti kurkkasin kaapin taakse, josko se laulaja siellä luurasi.

Tänään haaveilen arkisesti siitä, että saan nuo kirjaimet kauniisti aseteltua seinälle, niistä nimittäin puuttuu koukut takaa ja valkoinen värikin askarruttaa koska vaaleasta tapetista eivät erotu. Spraymaalia taitaa löytyä purkki eli pitäiskö alkaa suihkimaan. Kotona oli jo valmiina iso D-kirjain joka on sopivan värinen ja vaihtaa osaa tuon pienen valkoisen D:n kanssa.

 Päivällä haaveilin kesäkuun alun telttaretkestä...maisemaa katsellessa täytyy antaa isosti  tilaa haaveille, että ihan oikeasti uskoo siihen, että moottoripyöräilen etelä-Suomeen ja menen laivalla yli Tallinnaan ja siitä eteenpäin ja yövyn oikeasti teltassa!!

Tanssikilpailut, hurja miten mahtavia esityksiä!

Sanon se kukkasin:) Yksityisyyden vuoksi jouduin poistamaan tanssikuvat ja videon blogistani.

Toivottavasti joskus toiste voin jakaa ilon kanssanne:)