Eteisessä odotti trullien palkka...mukavasti tänä vuonna kävi virpojia. Kaunis ilma houkutteli kulkemaan, näytti korit ja pannut olevan pullollaan herkkuja. Ja minä sain kaipaamiani pajunkissoja ja itsetehtyjä kortteja.
Tildatrullin tekemästä kortista ei värejä puuttunut eikä sulkia!
Päivääni ilostutti myös pienet pojat! Sain yllärivieraan kotiini ja kuvia 20.4. syntyneestä Oliverista Lontoosta.
Eemi kävi äidin kanssa jutustelemassa, ihanan rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Äidin sylistä on helppo ottaa kontaktia....
Me ollaan oltu hyvin tyttövoittoinen suku, mutta nyt on sukuun syntynyt poikia, Eemin lisäksi Oliver ja ensi kuussa syntyy vielä kolmas poika, keskikesällä on tulossa vielä yksi vauva ja minun toiveeni on, että se pikkuinen olisi tyttö. Siksi, että olen ostanut suloisia vaatteita tyttövauvalle, olin niin varma ettei sukuun synny poikia, että varustauduin pinkeillä ja vaaleanpunaisilla vaatteilla..
Sieltä alkaa pikku-Ollien matka maailmalle äidin sylistä myös.
Mutta vanhemmaksitulo on myös suuri mullistus elämässä. Siihen ei kykene valmistautumaan niin, ettei yllätyksi tule tai ainakin muistan, että itselle kävi niin. Hämmennyin valtavasti siitä, miten vastuu tuntui suurelta, ensin vauvasta ja sitten itsestä. Se, että piti huolehtia myös itsestä tuntui kummalta, mutta kun katsoi kuinka avuton vauva oli, ymmärsi oman hyvinvoinnin merkityksen. Tämä siitäkin huolimatta että meitä oli kaksi vanhempaa, voin vain kuvitella miltä tuntuu yksinhuoltajasta.
Onneksi näitten poikien vanhemmilla on asiat kunnossa, lähellä ihmisiä jotka tarpeen tullen auttavat, jos apua tai aikaa kahdenkeskisyydelle tarvitsevat.
Ihanaa olla täti!! Minun kummipoikani sanoi pienenä, että minun lempisanani on "ihanaa", heh, taitaa olla totta vieläkin.
Kahden seuraan on liittynyt kolmas.
