Super Rally 2011 Klaipeda, Liettua 9-13.6.

Helsingin länsisatamassa oli muutama muukin lähdössä moottoripyörällä matkaan.

Etukäteen jännitti miten selviän Tallinnan kaupungin läpi moottoritielle, joka johtaa Pärnuun. Hyvin se meni!

 Helsinkiin matkasin yli 400 km yksin, onneksi sain seuraa loppumatkaksi, yksin kulkeminen on tosi tylsää.

Viron puolella, vielä Tallinnassa ollessa oli käydä heikosti, pysähdyttiin tankkaamaan ja siinä huomattiin, että Tallinnan mukkuraiset kadut oli tehnyt tehtävänsä: öljytankin korkki oli lentänyt pois! Matka olisi voinut jäädä lyhyeen, mutta saatiin huoltoasemalta korkki joka vielä teipattiin kiinni kunnolla =  tankin kylki oikein tuunattu ja kamalan näköinen, mutta matka jatkui!!

Huoltoasemat tuli tutuiksi, koska pyörässäni on pieni tankki.
Viron puolella tiet oli hyvässä kunnossa, Pärnuun saakka oli  tosi hyvä, suora tie. Pärnun kaupungin kohdalla oli tietyö, joka oli mutkainen ja hidas ajettava, mutta sitten taas Latvian rajalle saakka tie oli hyvä ajettava.  Lähellä Latvian rajaa oli syviä uria rekkaliikenteestä, mutta onneksi ei satanut, uraan joutuminen vesikelillä saattaa olla tosi petollista, koska urasta on vaikea päästä pois.
Pärnun jälkeen me pysähdyttiin pieneen moderninnäköiseen kahvilaan, jossa myytiin pizzaa. Iloinen yllätys pizza olikin, todella maukas.

Niin kuin kuvasta näkyy, aurinko porotti, kuuma oli. Ajaessa kuumuus kummasti syö naista, viileämmällä ilmalla jaksaa paremmin ajaa.
Matkan ainoa erimielisyys tuli Riikan ohitustielle tullessamme, tie näytti ja oli tosi huonokuntoinen ja päätimme (=mieheni päätti) lähteä toista tietä eteenpäin ja niin tulimme suoraan Riikan keskustaan! Minä kun olin pelännyt selviytymistä Tallinnan läpi...Ei muuta kuin kylmäpäisesti liikenteen sekaan etsimään ulospääsytietä kaupungista ja vielä oikeaa sellaista. Kartalta olin katsonut, että sieltä johtaa 12 eri tietä ulos.
En ikinä unohda ihmisten ilmeitä, kun he näki meidät!  Silmät ihmetyksestä pyöreinä ihmiset katseli meitä.
Mutta harvinaisuudesta oli hyötyäkin, koska kohteliaasti porukka antoi tietä, kun jouduin kiilaamaan yllättäen eri kaistalle...
Siinä kohtaa kyllä meinas pala nousta kurkkuun, kun katu lähti jyrkästi ylöspäin ja tien pinta muuttui mukulakivikaduksi...ylöspäin meno sujui mallikkaasti, mutta kun tie lähtikin jyrkästi alaspäin toivoin, että en vahingossakaan paina jarrua..

Yhden oudon asian siinä ajaessa kaduilla huomasin, katuviemäreistä puuttui kansia sieltä täältä eli oli vain pelkkä pyöreä reikä...

Kaikille tiedoksi, että Riika on kaunis kaupunki! Ja näytti siellä olevan kaikki huippumuotiliikkeetkin...

Ensimmäinen yö me vietettiin Jelgava-nimisessä kaupungissa ja tässä hotellissa. Hyvätasoinen hotelli, ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen. Parastahan tietysti oli hikisen päivän jälkeen päästä suihkuun!

Kuvassa olen jo aamulla jatkamassa matkaa, ilmat suosi edelleen.

Edellisenä iltana ehdittiin tutustua lähipubiin ja

Martiniin.

Oli siellä muitakin samalla matkalla, sillä erotuksella että huoltoautot oli mukana. Sinisen auton etupenkillä on jääkaappi.Kadehdittavaa. Eli matkan voi tehdä eri tavoin. Reittisuunnittelu meneillään.

Latvian puolella tiet olivat paljon huonommassa kunnossa kuin Virossa ja Liettuassa, joka oli määränpäämme. EU-rahat jotka Latvia oli saanut teittenkunnostukseen oli kuulemma käytetty Riikan kaupungin ehostamiseen.
Tiet oli välillä paikattu metrin pätkin...ja sehän tiesi mun pyörällä ajaessa mukavaa täryyttämistä. Kädet oli lujilla, kun vaistomaisesti pidin kiinni sarvista tiukasti puristaen.

Ruokapaikka Liettuan puolella.

Useaan otteeseen matkan aikana ajattelin, että olispa silmissäni videokamera, että saisin tallennettua näkymän. Maisemat oli mahtavia, välillä iso lauma upeita hevosia, kauniita kukkia ja Liettuan puolella tienvarrella kulki tyttöjä kukkamekot päällä!( Varmaan tästä syystä Pärnusta tarttui matkaani kukkamekko juhannusjuhlia varten!)Liftareitakin näkyi ihan niin kuin ennen vanhaan Suomessa.

Tapahtumapaikalle saapuessa, portilla sisään mennessä annettin mukaan pussi, joka sisälsi nämä tuotteet, näiden lisäksi myös muovipussin joka oli roskia varten. Alueelta lähtiessämme ainakin meidän leiri jäi siistiksi:)

Ranneke pyörään ja

omistajan ranteeseen...

numerot pitää täsmätä poislähtiessä = oikea pyörä oikella omistajalla!

2 yötä meni telttamajoituksessa. Suihku oli lähellä, mutta siellä oli vain yksi putki joka tarkoitti kylmää vettä!

Aamupalalla jaettiin paperipussit, jotka sisälsi sämpylän, voin, sulatejuuston ja makkaransiivuja. Ei salaattia, pelättiinkö tauteja, en tiedä. Lisäksi 1 kuppi kahvia. Sillä pääsi vauhtiin, paikka oli täynnä kojuja, joissa myytiin jos jonkinlaista ruokaa, ei päässyt laihtumaan, ei.

Leiritunnelmaa ensimmäisenä päivänä, kun vielä aurinko paistoi vanhalle lentokentälle, johon tapahtuma oli järjestetty, missään ei ollut varjopaikkaa.

Vana tallinna maistuu muillekin.

Auringon jälkeen päivä muuttui harmaaksi, siis harmaaksi. Ei satanut, mutta vilpoisalta tuntui, varsinkin niillä joilla iho oli helteessä palanut.

Eikös olekin kiva "paita"?

Tärkeintä oli kuitenkin seurustelu. Ja ohjelma riitti, hyviä paikallisia bändejä, jotka esiintyivät omalla kielellään, akrobatiaa sekä mahtava ilotulitus avajaisissa illan pimetessä.

Silmäniloa naisille.

Toiset rentoutui saunassa....

..ja toiset teltassa..

Ilmojen viiletessä toiset tarkeni pestä pyörää näissä hepenissä, kun taas

joku tarvi villahousut...

Päätettiin lähteä taksilla  Klaipedan kaupunkia katsomaan. Matkan hinnan hinkkaaminen kukkarolle sopivaksi vei tovin, mutta sopuun päästiin. Meille hinta oli 10 e suunta, kun joku oli joutunut pulittamaan 30 e suunta.

Pitkäsäärisiä, kauniita naisia kaupunki täynnä.

Klaipedan torilta löytyi meripihkakoruja tuliaisiksi.

Screenillä.

Tapahtumapaita oli pakko saada...




Matka kotia kohti sujui jouhevammin kuin menomatka, mikä kumma siinä on, että kotiinpalu on aina helpompaa? Vaikka matkalla satoi välillä rajusti vettä, niin että oli pakko pysähtyä kun ei eteensä nähnyt, rakeita ryöpsähti niskaan..kuin riisiä  häissämme aikanaan, silti matka tuntui sujuvammin menomatkaa paremmin.

Ja paluumatkalla löytyi myös Riikan ohitustie, joka suurelta osin oli ok, mutta sitten muutama kilometri aivan kamalasti jyrsitty kohta, juuri se mihin menomatkalla ei lähdetty. Kieli kirjaimellisesti keskellä suuta, pienellä vauhdilla, kroppa jännittyneenä ajoin sen läpi, peläten koko ajan kaatuvani. Joku matkalainen ajoi viereeni ja kyseli, että onko kaikki ok??Heh, heh. Kuulin jonkun siinä kaatuneen, kun pääsin kotiin..että ei turha pelko.

Pärnussa yövyttiin. Syötiin hyvin ja tehtiin kierros yöllä keskustan kuppiloissa.

Tätä ravintolaa suosittelen lämpimästi.



Lähtöpäivänä ruoka paikallisessa ravintolassa (Georg) maksoi yhteensä 7e, sisältäen seljankakeitot smetanalla, tummaa leipää, mehut, kahvit ja mansikkaleivoksen.

Tallinna, lauttaa odotellaan.

Bye, bye Viro ja Tallinna! Paluu kotimaahan ja arkeen alkaa.